Eikä se lohtua etsinyt
yön syliin lennettyään.
Syksyisen tuulen halusi
myrskyksi yllyttää.
Voimallaan uudella vapaana kahleestaan
syöksyi pyörteenä puhuriin.
Omenapuun oksilla oli jo poissa.
Selite:
Taas on henget puhuneet, sieltä ja syvältä.
Anteeks vaa ihan kauheesti.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hieno runo!
Pidin.
Ja anteeks vaan, kun punatekstisi myötä mielikuvitukseni taisi ymmärtää tämän runosi ihan kierosti...