Jo kerran sanoimme hyvästit,
lohtua antoi sana "ystävä".
Vielä sain viettää kanssasi hetken,
se auttoi jatkaa jaksamaan.
Nyt kerroit tarvitsevasi omaa aikaa,
etäisyyttä, aikaa unohtaa.
Äkkiä kuihtui sana "ystävä",
ja pudotti viimeisenkin lehtensä.
Ja niin päättyi aikamme taas,
odottamattomasti, kai lopullisesti...
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Gloaming | Lähdit luotani | 19.1.2012 | 0 | Runo |
| Gloaming | Päättyi aikamme taas | 13.3.2011 | 4 | Runo |
| Gloaming | Liity seuraani masennus | 12.3.2011 | 3 | Runo |
| Gloaming | I messed it up | 22.2.2011 | 0 | Runo |
| Gloaming | Ystäväni | 14.2.2011 | 0 | Runo |
| Gloaming | Päivä toisensa jälkeen | 15.11.2005 | 46 | Runo |
| Gloaming | Varastit elämäni | 10.11.2005 | 14 | Runo |
| Gloaming | Alone in darkness | 4.10.2005 | 3 | Runo |
| Gloaming | Miksi? | 4.10.2005 | 14 | Runo |
| Gloaming | Pushed Away | 28.2.2005 | 6 | Runo |
Kommentit
Surullista
koskettava ja kaipaava runo
elämän karua puoltahan tämä on.
elämän makuinen teksti.
aivan
Surullisen kaunis runo. Hyvin kirjoitettu.