Minä kävelen sisään
siihen samaiseen taloon
jossa lapsena istuin
keittiön pöydän äärellä silittäen pöytäliinaa
ja kuunnellen hiljaista hyräilyäsi
kun kerroin sinulle hurjia tarinoita päivästäni
Täällä tuoksuu aivan samalta kuin silloinkin.
Yksikään tavara
ei ole vaihtanut paikkaansa,
vaikka viime käynnistäni on jo monta kuukautta
Olet tosin luvannut antaa
vanhan olohuoneen pöydän minulle
- lahjaksi uuteen kotiin,
ja ehkä muistoksikin teistä
Olen vain huono keräämäämään muistoja
kun haluaisin olla hetkessä
kotona
sylissäsi
silittää pöytäliinaa
ja kertoa mitä olen tehnyt koulussa
vaikka valmistuinkin
jo monta vuotta sitten
Istun alas sohvalle
ja otan vastaan tarjoamasi kahvikupin
Kyselet, kuinka olenkaan pärjännyt
ja milloin alkaa seuraava vuoroni
"Suljin puhelimeni
jo ennen sisälle tuloa,
minulla ei ole enää kiire minnekään."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on kaunis, koskettava, ihana, iloisen surullinen. Tykkäsin