yritän muistaa
miltä tuntui
olla monen tuhannen kilometrin päässä
missä aurinko poltti
valo oli oranssia
maa punaruskeaa
tienvieret täynnä vuohia
taivas kirkas ja tähdet väärin päin
meri turkoosi ja ääretön
täynnä viisaita salaisuuksia
vaatien hiljenemään äärelleen
ja kuuntelemaan
kuunnella ei voi koskaan liikaa
ymmärtää ei voi koskaan liikaa
eikä sydäntään menettää
ei naurua lopettaa
valkoinen hiekka poltti jalkoja
meri suolaisempi kuin koskaan aikaisemmin
kaikki todempaa
kaikki enemmän kuin ennen
kaikki pisti ihon läpi
tunkeutui tajuntaan
ja minä tiesin:
olen onnekas
kun saan nähdä tämän
nähdä niin paljon enemmän kuin muut
olin siellä missä aurinko tippui taivaanrantaan
ja sirkat sirittivät läpi yön
sade jatkui koko päivän
ja lapset huusivat perääni
ihmiset kulkivat keinuen
kaikkialla soi musiikki
kaikki oli tässä ja nyt
sillä kuka tiesi huomisesta?
hiukseni paahtuivat oljeksi
vaatteet putosivat päältäni
sandaaleista piirtyi rajat
kengänpohjat silenivät
kolme lasta kummassakin kädessä
koulupuvut päällä, kynityt hiukset
repussa vihko ja partaterä
ottivat meidät vastaan
joka aamu
ja saattoivat kotiin
kuoppaista tietä
kukkulalla
poliisiaseman pihalla
valtavassa hedelmäpuussa
apinoita
"katsokaa apinoita",
meille sanottiin
kun hoidettiin miesten asioita
sisällä asemalla
pesemättömiä vankeja
kaltereiden takana
ihmisten eläintarhassa
kulkukoiria kulkukissoja
kylkiluut näkyvillä kerjäämässä
kirppuja kuhisemassa
arasti antoivat rapsuttaa
tuuli hiuksissani tuktukin kyydissä
nuori poika ajoi aina
puikki ohi autojen
kunhan hinta sovittiin kohdilleen
kaikellahan on hinta
ja minä opin
että elämä ei koskaan pysähdy
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
kuin itse olisin tänne uskomattomaan paikkaan päässyt. upeasti maalaat sanoillasi tarinaa. melkein tunsin tuulen korvissani. pidän!