Oli suhteet vieraantuneet,
katseet kaikonneet.
Viha ihmistä kohtaan,
se kaiken melkein kertoi.
Katkeruuden takaa itki
pieni sielu herännyt.
Kauan kesti ihmisen ymmärtää,
Jumala kyllä rakastaa.
Koki hän suuren rakkauden,
antoi meiningin kevyen,
armottomat kyyneleet.
Mutta voisi hän ymmärtää
vihaisen roolin takaa,
yhtä pieni hän on kuin me
muutkin.
Viihdytti muita ja itseään,
häneen hölmöön ihastuivat.
Vakavasti ei otettu, kun
maailma painui päälleen.
Aurinkonsa laski ja
yksinäisenä
nukahti.
Selite:
Myöskin yllätys yllätys perustuu tositapahtumiin. Ystävä tuli uskoon ja muutenki vetää kamalaa roolia kokoaja. Varsin ylimielistä. Piti tula kappale alunperin mutta voi sitä viäki muokata..
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tää on aika mielenkiintonen, en keksi sanoja tähän.. ähh.
kaunis. ihanasti kirjoitat :>
upeasti osaat kirjoittaa,
kolahti tosiaan.
Uskoon tulo sinänsä ei muuta asioita,
vaan ihminen ite,
joten uskon aikalailla et sun kaveril on jotai muuta mielessä, iha hienoa tekstiä.
Kaikki ajattelevat niin eri tavalla. Joskus joku ajatus tuntuu maailman parhaalta. Hieno runo vieraantumisesta ja erilaisista näkökannoista. Z*
kaunis runo :)
upeaa tekstiä.
niin kaunis ja koskettava, pakko pitää.
Koskettava.
Etenkin viimeinen säe
"Aurinkonsa laski ja
yksinäisenä
nukahti."
oli upea.