Hän istuu tunnilla ja tuijottaa tyhjin silmin liitutaulua. Taustalla on kauhea hälinä, mutta hän ei kuule sitä. Hän on fyysisesti paikalla, mutta hän ja hänen ajatuksensa ovet menneet menneisiin. Hän istuu paikallaan eikä ilmekään värähdä. Hän on unohtunut muistoihin, siihen viimeiseen tanssiin.
Hän ei huomaa mitään ja haistaa mielessään koivujen ja niittykukkien tuoksun. Hän palaa juhannukseen. Se oli viimeinen ilta hänen rakkaansa kanssa. Siihen juhannukseen oli kuulunut ystäviä, musiikkia, tanssia, tanssilava ja järvimaisema. Idyllinen suomalainen juhannus parhaimmillaan. Se ei vaan kestänyt kuin muutaman tunnin. Kohtalolla oli omat suunnitelmat sille, miten nuorten ilta päättyy.
Aurinko oli juuri laskemassa ja nuorten oli tarkoitus mennä tanssilavalta erään nuoren mökille. Vain yksi heistä selvisi matkasta. Hän menetti rakkaansa ja kolme ystäväänsä kohtalokkassaa kolarissa. Kuski menetti autonsa hallinnan ja he törmäsivät täysillä päin puuta. Mitään ei ollut enää tehtävissä. Ainoastan yksi pelastui, mutta hän menetti elämänsä, kun hänen henkensä pelastettiin.
Hän havahtuu mietteistään ja huomaa muiden lähtevän luokasta. Kellon sointi pelastaa hänet. Hän oli uppoamassa kuiluun, josta hän on yrittänyt nousta useamman kerran. Hän nousee ja lähtee. Samalla hän toivoo pääsevänsä pian takaisin ystäviensä ja rakkaansa luokse.Ehkä se hetki ei ole kaukana.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
