Nimetön

Kuinka monesti joudun pettymään
kuinka monesti pelkäämään
Tietäen että menetys on tulossa,
ja kaikki tämä on omaa tulosta

Kun katsoin pimeässä sinun silmiisi
tiesin että se jotakin satuttaisi
mutta mitä ei tiedä
se ei satuta
ja olen huono valehtelija

Sinun lämmin kosketuksesi
niin väärä
tuntui oikealta
ja samalla niin mahtavalta

ja meitä katsottiin taivaalta
pitäen meitä huonompana
teimmehän me väärin
emme pelkästään toisillemme

Ja pari päivää myöhemmin kun astioita heittelin
lasinsiruja sukissa nukkumaan
ne pistelee edelleen lattialla
sinä siivosit suurimmat sirpaleet

Sirpaleet tuovat onnea mutten sitä jaksa uskoa
kun kosketustas kaipaan
mutta mennyttä en halua muistaa

On väärin haluta tiedän sen
se satuttaa aina jotakuta
meidän tekomme oli virhe

suurensuuri virhe.
sukat heitettävä