Ajatukseni taas harhailevat.
Sinussa tietenkin.
Missäpä muussakaan.
Silmäsi voin vain kuvitella,
koska en niitä koskaan ole nähnyt.
Hiustesi värin sentään tiedän,
vaalea se vielä silloin oli.
Takkisi oli ruskea,
mokkainen.
Muuta en sinusta tiedä.
Sait vain sydämeni kurkkuun.
Kahdesti.
Tulisitpa joskus vielä vastaan
kirjaston likaisilla käytävillä.
Tulisit että saan tuntea taas tuskaa.
Edes sitä.
En koskaan sinua unohtaa voi.
Vaikka ei enää koskaan tiemme kohtaisi.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
