Nimetön

Taivaan hämäryys laskeutuu yllemme
Pilvien harmaus muuttuu hiljalleen mustanpuhuviksi
On kesä jäänyt kauas taas
Alkusyksyn värikkyys vaihtuu talven kylmyyteen
Maa on autio ja viileä
Tiet kastuvat sateesta, jonka pakkanen liukastaa yön aikana

On Pyhäinpäivän lauantai
Näen ikkunasta kuinka vastapäisen talon valot syttyvät
Poika katsoo mietteliäästi hämäryyteen
Mitälie onkaan hänellä mielessä
Ehkä naapurintyttö on sekoittanut nuorenmiehen pään
Ehkä rakkaus saa hänet ajattelemaan
Maa on kaunis, vaikka synkkyys peittoaa sen

Kuulen kuinka radiosta kantautuu laulua
Kahdesta vanhasta puusta on kai kyse
Juhalla on kaunis ääni
Sydäntä raapivaa tunnetta
Tunnetta, joka riipaisee omaakin elämää

Näen vanhan kitaran lojuvan huoneeni nurkassa
On kai aikaa kun viimeksi sillä soitin
Varovasti otan sen käteeni
Kokeilen sointua, jos toistakin
Miksi olenkaan sen hyljännyt?
Ei kai minusta koskaan tule suurempaa
Jos jätän sen vain yksin lojumaan
Suurimman unelmani olen tässä kai hylkäämässä
Tuhlaan aikaani turhuuksiin, laiskuuteen ja saamattomuuteen
Anna minulle anteeksi

Huokaan syvään, siirrän katseeni jälleen ulos
On harmaus hiljalleen vaihtunut pimeydeksi
Aika kuluu nopeasti
Huomaan kuinka katulamput syttyvät
Valaisevat hämärästi autioita katuja
Missä kaikki ovatkaan?

Mieleeni tulvahtaa kuluneen viikon tapahtumat
Keskiviikkona puhuttiin kuolemasta
kuinka se meitä koskettaa
kuinka me sitä ajatellaan?
Herätäkkö eloon vaiko haihtua ilmaan?
Päästäkkö taivaan isän syliin
vai palatakko helvetintulessa?
Puhelin soi taskussani
vanha ystäväni pyytää luonaan käymään
En uskalla sanoa hänelle ei
on ikuisuus siitä, kun hänet viimeksi näin
jos vain hetken aikaani hänen kanssaan jaan
pian palaan taas

Juhan ääni kaikuu tyhjässä huoneessa
Hän laulaa rakkaudesta joka jää, vaikka itse häviää
On kai tuossa jotain perää
en vain itse ole varma siitä
mitä rakkaus on
Mutta olen varma, että se odottaa
minuakin varten sitä on tuolla jossain
Ehkä kenties tänään
joku on sen jo löytänyt

Kaksi minuuttia vielä
on aikaa minulla kirjoittaa
kunpa tietäisin vain
mihin tämäkin johtaa
Onko minusta runoilijaksi?
Vaiko kenties aivan joksikin muuksi?