Sinun Pompejisi

Tatuoinneissa selässäsi
lohikäärmeet juoksevat
pitkin lapaluitasi
hipaisten siivellään niskavillojasi
ja kaikkia valheitasi

sinä kohtaat ne
hiljaisuuden vallitessa välillämme
minä vaellan mielessäni

Haaveissani
väreilee kuin asfaltin pinta poltteessa
kohti seuraavaa taruolentoa
ja silmissäsi on surua
kun pompejin sielussa