Meidän yhteinen ystävä tuli mua päin. "Se ei halua enää olla sun kaa" se sanoi. Kyyneleet vierähtää poskelle. Yksi sana pyörii mielessä: Miks? Olisit edes sanonut sen ite. Päin naamaa. Oltais voitu jutella. Ehkä suhunkin sattu liikaa. Tai ehkä sä et vaan jaksanut vaivautua. En saa ikinä tietää. Nyt olet poissa. Ja veit mukanas meidän yhteisen ystävän. Kaksi rakkainta yhdellä iskulla.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
En voi olla ymmärtäjäs, en osaa auttaa paljoakaan. Mutta sen haluan silti sanoa, että mielestäni olet väärässä. Saat (todennäköisesti) tietää, kun menet kysymään. Jos tätä ko. toista henkilöä sattuu, niinkuin sinuakin, haluaa hän aika varmasti jutella, jotta molemmat tuntisitte olonne paremmiksi. Jos taas kysymys on siitä, että hän ei vain vaivautunut kertomaan sitä itse, et menetä YHTÄÄN mitään kysymällä häneltä miten asia on. Sillä se ei voi silloin häntä satuttaa, jos hän ei välitä.
"Ei kysyvä tieltä eksy"
Mutta runo oli hyvä, siinä rivitykseen vois iskee silmänsä, mutta muuten hyvä.
Hyvät jatkot, ja onnea tulevaisuuteen ja synttärin johdosta!
Koskettava runo ja kipeää sanomaa.