Tunnustelen luitani. Vain varmistaakseni olevani ehyt.
Olenko kokonainen, kasassa?
Luita on. Mutta mursitko sinä yhden?
Luullakseni katkaisit.
Vahinko? Kenties.
Sinä otit. Koskit vain luuhun. Ja puraisit.
Kuin koira konsanaan.
Luut eivät tunne. Sitä sinä et ehkä tiennyt.
Tämä pitää minut muodossa, yksi luu saa katketa.
Jos heitän vielä yhden, juoksetko perään?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
