Minä lauloin sen sinulle
ja sinä sanoit sitä kauniiksi
Otit sen itsellesi,
minun lauluni sinusta
Mutta et antanut sanoille minun kasvojani
Muistatko?
Minä muistan
Kävelimme veden yllä
ja suutelimme märkien lehtien kastellessa kenkämme
Vesilammikot heijastivat autojen valoja
ja bussin ikkunasta näki jopa punastuneet posket
Syksy tuli
Syksy meni
toinen, kolmas
Minä rikoin kahvikupit seinään
keräsin sirpaleet
nuolin haavani ja itkin kyyneleet loppuun
Huusin sinua äänettömästi
Siinä olet,
mutta et koskaan tullut
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vavahduttava.
Jotenki kaihoisan huikia tarina tässä tekstissä! Mukava lukea tällästä! :)
Saa silmät kyyneliin. Muistuttaa eräästä, jolle niin moni runo on osoitettu... Kaikki yksityiskohdatki käy yksiin, syksyjen määrää myöten. Pakko laittaa suosikkeihin, ja siellä ei muuten montaa runoa ole. Kiitos.
Kaunista, vähän katkeraa ja kipeää, sekä upeaa sanojen käyttöä.
Lopuksi vielä kiitokseni.
Haikean kauniita tuokiokuvia koskettavassa runossasi.
WAU...
Suosikkeihin
ihan huigeen hieno runo
tykkäsin~~*