Yön hiljaisuus huutaa korvaani
repii takaisin todellisuuteen
niin kylmään
yksinäiseen
Rapina nurkassa
nostattaa pelon iholleni
Siellä se on
odottaa minua nälkäisenä
Peto
siksi sitä kutsun
Tunnen lipuvani kauemmaksi
irti itsestäni
Huudan yhtä äänettömästi
kuin aina ennenkin
Pelko muuttuu hapuileviksi lonkeroiksi
joiden otteesta
on mahdotonta päästä irti
Kuuluu kolahdus
hengitykseni salpautuu
Varjomaailman porttia avataan
repii takaisin todellisuuteen
niin kylmään
yksinäiseen
Rapina nurkassa
nostattaa pelon iholleni
Siellä se on
odottaa minua nälkäisenä
Peto
siksi sitä kutsun
Tunnen lipuvani kauemmaksi
irti itsestäni
Huudan yhtä äänettömästi
kuin aina ennenkin
Pelko muuttuu hapuileviksi lonkeroiksi
joiden otteesta
on mahdotonta päästä irti
Kuuluu kolahdus
hengitykseni salpautuu
Varjomaailman porttia avataan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunis vaikkakin synkkä runo. Sai todella pelkäämään mikä siellä odottaa. Oman unettomuus ja unettomuuden ruokkiman masennuksen ja ahdistuksen jäljiltä tämä runo jotenkin muistutti siitä kauhusta kun heräsi yöllä ja tiesi ettei saa enää unta, ja ne kauheat ajatukset pääsevät taas kerran valtaan.
Pelko on lohduton ja armoton vastustaja. Halirutistús ja voimia jos sitä vastaan taistelet. <3
Runo oli koskettava ja kauniisti kirjoitettu. Kiitos.