juhlakuteissa

tämä ilta on epätavallisen kaunis
pilvet ovat matalalla ja hipovat horisonttia
vähän varmemmat askeleet jäällä
houkutellen kauemmas kuin silloin
mutta miksi muistot aina valehtelevat

kaupunki hymyilee salaperäisenä
se antaa anteeksi vaikken tunne sitä enää
milloin se ehti noin kauniiksi laittautua
kyllä sinä tänne kuulut, se sanoo
enkä uskalla sanoa sille ei
mutta sen valot vilkuttavat näkemiin

jos et enää saa vangittua aurinkoa hymyyni
näytä edes tällainen auringonlasku
niin olen sinun