mä yritin olla kova,
istuin sohvan nurkassa,
käpertyneenä
itseeni,
aamutakkiin,
enkö enää pääse pienemmäksi.
rakensin muuria,
suojaa ympärilleni.
halusin pois,
haihtua ilmaan.
rukoilin,
ettet enää tulisi mun lähelle.
sä tulit,
mä en ollut kova,
annoin sun taas rakastaa,
vielä sen viimeisen kerran.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
huh. kylmät väreet. miten aina se yksi ihminen pääseekin sinne kuoren alle. sen viimeisen kerran.