istun omassa asunnossa
joka täynnä ihmisiä on
miksi silti tunnen olevani yksin?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Nimetön
Runoilija Pölkky
nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 20.12.2004
Viimeksi paikalla: 4.3.2024 19:31
Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-
Käyttäjän kaikki runot
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Pölkky | Nimetön | 11.5.2015 | 0 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 3.12.2014 | 0 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 28.11.2013 | 0 | Runo |
| Pölkky | Isä | 28.11.2013 | 0 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 10.10.2011 | 3 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 5.9.2011 | 0 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 3.2.2011 | 2 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 25.9.2010 | 1 | Runo |
| Pölkky | Väsynyt | 16.6.2010 | 0 | Runo |
| Pölkky | Nimetön | 29.5.2010 | 1 | Runo |
Kommentit
Tuttu tunne. Hyvää syntymäpäivää.
Näin se on. Yksinäisyydenkokemus on tunnetila, ehkä jopa mielentila, joka on ihmissuhteista riippumaton. Olennaista ei ole ihmissuhteiden määrä vaan laatu, mutta aina sekään ei ratkaise. Henkilökohtainen menetys, tunne siitä ettei kukaan todella ymmärrä (nimitän sitä "sillattomaksi olotilaksi") voi pahimmillaan johtaa totaaliseen eristäytyneisyyden tunteeseen. Sellainen vain korostuu ihmisten keskellä.
Tämä tunne on vallannut minutkin usein. Koskettavaa.
Ja onnea merkkipäivän johdosta