Palasiksi särkyneet kultaiset siivet kimmeltävät aamuauringon kalpeassa valossa.
Niiden kimaltavien palojen vieressä, lojuu se rikki revitty sydän,
joka edelleen valuu verta surun kyllästämään maahan, itkee petosta, menetystä.
Se veri värjää kimmeltäviä sirpaleita ympäröivät päivänkakkarat karmiininpunaisiksi.
Selite:
Tää runo on kirjotettu mun eräästä roolipeli-hahmosta :) Chris nimeltään. Päivänkakkaroita sen vuoks että ne liittyy siihen kappaleeseen, mitä kuuntelen aina vuorojani kirjottaessa :]
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
