Nimetön

Se katsoi mua surun täyttämillä silmillä. Kyyneleet valuivat sen poskilla. Mä en voinu estää itseäni itkemästä, mutta mun sisällä hehkui raivo. Miksi se sitten teki niin. Jos se katuu sitä niin paljon. Mun teki mieli lyödä sitä. Mun oli pakko lähteä. Menin täpötäyteen bussiin, mutta sieltä liikeni vielä yksi paikka minulle. Mielessäni pyöri vain meidän yhteiset hetket. Syksy, kun seisoimme ulkona suudellen, välittämättä rankasta sateesta joka kastoi meidät molemmat. Talvella kun monena iltana istuin sen lämpimässä syleilyssä takan äärellä. Ja kun lähdimme kävelylle lämpimään kevät ilmaan, ja eksyimme metsään. Sekä kesä, joka oli pahasti vielä kesken, ja joka oli ollut siihenasti paras kesä koskaan. Sitten mieleni täytti ajatukset Jamista, ja sen ongelmista. Pelko hiipi mieleni. Olihan sillä jo muutenkin vaikeaa, mitä jos se tekisi jotain itselleen. Olihan se joutunut kestämään lähiaikoina yhtä ja toista. Sen isä oli kuollut, ja se oli ollut hirveä järkytys jo minullekin. Niin millainen sitten Jamille. Mä en voinut hallita itseäni. Painoin napista ja jäin seuraavalla pysäkillä ulos. Mun oli päästävä takaisin. Huoli Jamista painoi sydäntäni,eikä se loppujen lopuksi mitään kovin kamalaa ollut tehnyt. Juoksin takaisin asemalle, niin kovaa kuin jaloistani pääsin. Siellä se istui vieläkin samassa paikassa, mihin olin sen jättänyt. Hartiat lysyssä, tumman ruskeat hiukset valahtaneena poskille. Sydäntäni riipaisi näky. En ollut ikinä nähnyt yhdenkään pojan itkevän. Kävelin hiljaa Jamin viereen, ja halasin. Jami nosti katseensa mua päin. Sen silmät oli itkeneet. Se huokaisi, ja oli hetken hiljaa.
”Anteeksi Tiia”, se sanoi hiljaa, katsoen silmiini. Mä en oikein osannut sanoa mitään.
”Anteeksi Jami.” Sain kumminkin sanottua. Jami nosti katseensa mua päin ihmetellen, mutta hiljaisuus näytti riittävän sille vastaukseksi. Mä olin ylireagoinut, vaikka tuntui pahalta että joku muu oli hyväillyt sen takkuisia hiuksia, ja suudellut sen pehmeitä huulia, se ei silti ollut eron arvoista. Jami tajusi tehneensä virheen, ja oli kertonut siitä itse mulle. Jäimme siihen istumaan. Kesä oli vasta aluillaan, ja meillä oli paljon tekemistä, mutta se hetki jäi mieleeni tarkemmin, kuin mikään muu.