elämän porkkana

Elämä heilutti porkkanaa
kepin päässä edessäni
Houkutellen,
hymyillen salakavalasti vinoa hymyään
Antoi hieman maistaa sitä, puraista pienen palasen

Sain ihan vähän makua, mutta voi!
Niin ihanan makeaa ja maukasta!

Samassa elämä katsoi minua vihaisesti
viskaten porkkanan pois

Jäljelle jääneellä kepillä
löi minua
suoraan kasvoille
Lujaa, säälimättä

molemmille poskille.

Muistoksi jättäen
lisää kipeitä arpia,
muistuttamaan
elämän tosiasioista ja sen houkutuksista.