Tavatessamme itkin,
tuskan
ja onnen sekaisia kyyneleitä.
Sylisi tuntui turvalliselta,
toisaalta haikealta,
sillä tiesin,
ettei siinä voi kauaa olla.
Sen hetken, olin onnellinen,
sillä tiesin, että välität.
Kosketit,
pyyhit pois kyyneleet poskilta,
puristit lujasti itseäsi vasten,
lohduttaen.
Lätösi jälkeen
en voinut unohtaa sinua.
Ehkä olisi pitänyt,
en tiedä.
Kuitenkin,
rakastuin sinuun.
Olit luonani joka hetki,
päivittäin.
En vaan voinut unohtaa,
miltä tuntui saada aitoa rakkautta,
edes hetken verran.
Toiveissa tietenkin lisää sitä tunnetta.....
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
