Aurinko laskee
nöyränä se taipuu
yön edessä.
Pimeys valtaa maiseman,
joka vasta äsken
loisti valoa,
kylpi säteissä.
Pimeys, joka valtaa meidätkin
joka liian usein
vie valoltamme tilan,
sisältämme kirkkauden.
Pimeys ei tiedä hyvää
se on hiljainen
painostava.
Siksi me nukumme sen yli,
kunnes tulee taas aamu
ja valo.
Vaara on takana
seuraavan yöhön asti.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienohan tämä on. Tosin joskus piemeys sisäänsä imaisee, kalman kädet koskettavat, josta ei toivo ehkä koskaan...