yö

Öisillä kaduilla kulkee sata sielua.
Tuhat sanomatonta sanaa.
Tekemätöntä tekoa.
Minä laitan oven kiinni perässäni ja huokaan helpotuksesta.

Taas yksi päivä takana.

Elämä muuttuu hetkessä.
Hetki sitten minulla oli kaikki.
Nyt olen vain väsynyt.

Vuosien paino, missä se näkyy?

Ehkä kasvoillani, kehossani.

Öisillä kaduilla kulkee yksinäiset sielut.
Niinhän se menee.

Elämä alkaa yksinäisyydestä ja päättyy siihen.

Mutta olen minä kiitollinenkin.

Kiitollinen sanoista ja teoista.
Pienistä asioista.
Iloista ja suruista.

Mutta tämä vuosi, se piti olla minun vuoteni.
Vuosi jolloin sattuu vain hyviä asioita.

Kohta vuoden ajan olen katsonut elämäni alamäkeä.

Eikä kukaan auta minua ylös.

Missä sinä olit silloin, kun sydän haudattiin?

Missä minä olin silloin, kun sydän haudattiin?

Vai oliko sitä edes olemassa?

Öisillä kaduilla kulkee onnelliset.
Poissa päivän valosta, poissa katseista.

Ja taas minä suljen oven perässäni.
Taas on eletty yksi päivä.

Ja kaiken tämän keskellä, minä olen kiitollinen.
Kiitollinen, vaikka vain vähän mutta kiitollinen.

Minä olen valmis rakastamaan itseäni.

Ensi vuosi olkoon minun vuoteni.