Hän avaa silmänsä raukeana kuin Ruusunen sadan vuoden unen jälkeen.
Hän herää rakkaansa kainalosta nuuhkien tämän unenlämpöistä tuoksua.
Hän keittää aamukahvinsa ja lukee lehtensä.
Hän pakkaa tavaransa ja suuntaa töihinsä, eikä hän ajattele tulevaisuutta, ei tunne pelkoa huomisesta.
Toisella puolella kaupunkia, toisella puolella maailmaa se toinen herää kylmään sateeseen.
Katsoo vierasta vieressään ja miettii miten tähän päättyikään.
Ei hän kadu, pelkää enemmänkin.
Hän kaivaa piilostaan viimeisen leipänsä, huuhtelee sen alas sadevedellä.
Eikä hän ajattele kun hän kädet jäässä kävelee ilman päämäärää.
Eikä hän tiedä huomisesta mitään, vaikka ajatteleekin sitä joka päivä.
...Se toinen rukoilee että näkisi vielä edes huomisen...
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
