ne ovat kuin sisiliskoja
tiedäthän sinä?
sellaisia ihan pieniä
ja niin kamalan hauraita ottaa käteen
kesällä ne pienet kivet täyttyivät askelista
se maa muisti, ne puut kukkivat
se vesikin oli vain vettä josta pelottavat kuvat
heiastuivat pois
siellä oli omenapuu, tiedäthän sinä?
sellainen vanha, joskus ollut muisto lapsuudesta
sellainen häilyvän sininen
ne ihan pinet ja lasiset liskot
karkaavat jos niitä yrittää ottaa käteen
niiden sisällä on salaisuuksia, tiesitkös?
eikä niiden saa antaa mennä rikki.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Voi, tämä on ihana.
Olet saanut vangittua runoosi tuon kesäisen kauniin muiston todella hienosti. "Tiedäthän sinä?" kuulostaa mukavalta ja sopii erittäin hyvin runoosi.
Tykkään myös ulkoasusta. Tämä näyttää kivalta ja tätä on suhteellisen helppo lukea. Tämä laittaa miettimään pintaa syvemmältä.
Tykkään!
P.S: Sinun kannattaa vielä lukaista tämä itsekin läpi, sillä löysin muutaman kirjoitusvirheen...