Nimetön

Sä pääset mun tähtikarttojen alle
ja huomaan, etten enää pelkää

Sun sormet, sanat liikkuu pehmeästi,
niin vaitonaisesti etten edes huomaa:
sun ei tartte edes henkäistä aitoja nurin

Sä et oo kutsumaton vieras
vaikka oon tuntenut sut hetken
sillä tunnen tämän liikkeen, äänen ihoni alla

tämä on rakkauden valtameri