Tänään menin myrskyyn istumaan
koska halusin tuntea jotakin.
Se riepotteli puita ja pensaita,
mutta minua se ei juurikaan liikuttanut.
Taivas välkkyi ja välillä salamoi,
sadekin satoi oikeastaan viistoon.
Ja minä pelkään myrskyä, ja paljon,
silti istuin sen silmään jossakin.
Salaa oikeastaan vähän toivoin,
että yksi salamoista iskisi minuun,
mutta ei minuun osuneet kuin pisarat
ja niitä minulla on jo omastakin takaa.
Ja minun oli kylmä yksin sateessa,
olin täynnä pisaroita, enkä vain poskilla.
Enkä tiedä mikä erottaa pisaran kyyneleestä,
mutta jonnekkin minun olivat kadonneet
myrskyn aikana.
Myrskyn keskellä on helppo olla rikki
ja muutenkin niin sekaisin kuin haluaa,
koska myrsky tekee sen, että ympärillä
kaikki on kuitenkin enemmän sekaisin.
Selite:
Trombi.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
