Uni on minut hylännyt
olen verhojen lepatus psykoosissa,
jossa makaan lattialla
kylmässä.
Uni on tästä lähtenyt
vuoteestani lapsuuden lämpöisen,
äiti, ihan vähän aikaa vain,
lamppu sammuu.
Unikin on minut hylännyt
lailla unelmieni kaukaisten,
ikuisen haaveilijan ajatusten,
jäljellä vain tuska painajaisten.
Unessakin hereillä,
hetkeksi havahtunut,
leijailen.
Lamppu sammuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kipeää tuskaa täynnä. Hieno runo.