Elämä kantaa

Vettä tuli kaatamalla. Oli perjantai ilta ja mulla oli kiire kotiin katsomaan illan saippuasarjat. Auto ajoi täysiä ohi kuravedet loiskuen. Edestäpäin tuli moottoripyörä. Maasturi alkoi yhtäkkiä heittelehtiä ja ajoi suoraan moottoripyörän eteen. Kuului korvia huumaava paukahdus. Hetken oli täysin hiljaista. Mä en edes tajunnut tehdä mitään kun maasturi peruutti ja lähti puskuri roikkuen etulasi rikki ajamaan pois. Mä jäin vaan tuijottamaan tiellä makaavaa elottoman näköistä ihmistä. Kun mun alkushokki oli ohi mä sain jalkani toimimaan ja juoksin niin kovaa kun pääsin sen ihmisen luo. Kypärän visiiri oli mennyt rikki ja mä tunnistin sen alla olevat kasvot. Miika. Mun pahin vihollinen. Että pitikin sattua. Pulssi tuntui heikkona. Mä en voinut muuta kuin soittaa hätänumeroon. Sieltä neuvottiin mua ottamaan kypärä pois. Puhelun loputtua mä yritin varovasti ottaa Miikan kypärän pois. Lopulta sainkin sen. Miika avas silmänsä.
-Missä mä oon?
-Keskellä tietä. Joku ajoi sun päälle.
-Mitä vittua! Miika sanoi sekavasti ja yritti nousta.
-Pysy siinä nyt. Ambulanssi on tulossa.
-Mä mitää ambulanssia tarvii. Se mutisi mutta jäi aloilleen.
-Minttu? Miika mutisi ja tuijotti mua silmät sirrillää.
-Joo.
-Miks sä soitit ambulanssin?
-No musta vähä tuntuu että sä tarviit sitä nyt.
-Jos minä olisin ollu sinä mä olisin jättänyt soittamatta.
-Ole hiljaa nyt vaa. Mä sanoin ja käännyin katsomaan suuntaan mistä ambulanssin ääni kuulu. Poliisit tuli paikalle myös kyselemään multa toisesta autosta. Mä kerroin kaiken minkä tiesin.
Miika vietiin ambulanssilla pois. Koko illan mä olin jotenki ahdistunut ja paniikissa. Se pamaus oli ollut niin kova että mä yölläkin heräilin ja olin muka kuulevinani sen äänen. Aamulla mä päätin mennä sairaalaan katsomaan miten Miika oli selvinnyt. Miika makasi sängyllään silmät kiinni. Mä laskin suklaalevyn yöpöydälle.
-Mitä sä täällä…? Miika kuiskasi.
-Tulin kattoo kuinka sun kävi. Mä sanoin vähän vaivaantuneena.
-Ei kauheen pahasti. Käsi murtu ja pari pintanaarmua.
-Hyvä sitten. Mä toin sulle suklaata. Mä sanoin hymyillen.
-Kiitos. Ei sun olis tarvinnu.
-Mä tiedän. Mä sanoin muka vihaisena ja hymyilin lopuksi.
-Kiitos.
-Sä kiitit jo.
-Ei kun siitä että sä soitit ambulanssin. Mä en sinuna olis soittanut.
-Mutta sä et ole minä ja ole hyvä. Mun pitää nyt mennä. Koita parantua. Mä sanoin ja lähdin.
Miika oli ollut joskus mun suuri rakkaus ala-asteella. Rakkaus ei ollut molemminpuoleista ja Miika kertoi siitä kaikille. Musta tuli yleinen naurunaihe koulussa. Me oltiin myös yläasteella tapeltu jokaisissa bileissä mihin eksyttiin samaan aikaan. Miika oli pannu kahta mun kaveria samana iltana ja kehuskeli sillä kovaan ääneen. Se oli törkeää. Kesäkuu tuli ja Marjaana piti valmistujaisjuhlat niiden mökillä. Porukkaa virtas paikalle tusinoittain. Musiikki soi täysillä ja juomaa oli tarjolla montaa eri sorttia. Me biletettiin rankasti ja juotiin litroittain alkoholia. Me haettiin sisältä uudet lasilliset ja mentiin takaisin ulos. Miika seisoi terassilla ja nojasi kaiteeseen. Sen käsi oli vielä kipsissä. Mä yritin kävellä sen ohi huomaamattomasti mutta yritykseksi se vaan jäi.
-Minttu moi. Se sanoi ja tarttui mua terveellä kädellään käsivarresta.
-Ai moi. Mä sanoin ja koitin jatkaa matkaani mutta Miika ei irrottanut otettaan.
-Kuuliksä jo että se tyyppi saatiin kii joka ajo mun päälle?
-En. Hyvä juttu. Mä sanoin vähän jo ahdistuneena.
-Kiitos vielä kaikesta.
-Joo ei mitään. Mä sanoin ja riuhtasin itseni irti. Alkoi sataa kaatamalla ja kaikki meni sisälle. Mä en halunnut mennä. Mua ahdisti Miikan läsnäolo. Mä istuin yksin laiturilla. Mun vaatteet liimautu mun ihoon kiinni ja hiukset kasvoihin.
-Miks sä täällä istut? Mä kuulin Miikan ääneen takaani.
Mä kohtautin vaan olkiani. En osannut sanoa mitään.
-Tuu sisälle. Sä oot ihan märkä. Miika sanoi.
-Mä tuun kohta. Mä sanoin vähän liian kipakasti.
-Okei. Sori. Miika sanoi ja lähti.
Mä kokosin itseni ja menin sisälle muiden sekaan. Marjaana ja Sinna istui takan edessä isoilla nojatuoleilla. Mä menin niiden luo.
-Sä oot ihan märkä. Marjaana huomasi.
-Siä sataa.
-Haluatko sä kenties kuivat vaatteet?
-Kiitos. Mä henkäisin.
Marjaana haki mulle kuivat vaatteet ja mä menin vessaan vaihtamaan niitä. Kun mä olin saanut märät vaatteet revittyä päältäni ovi aukesi. Mä olin unohtanut laittaa sen lukkoon. Miika seisoi oven suussa hämmentyneen näköisenä. Se mittasi mun alastonta vartaloa katseellaan.
-Ovi kiinni! Mä kiljaisin.
-Anteeks.. Miika sanoi ja paiskasi oven kiinni. Mä nappasin lukon salaman nopeasti kiinni. Mä en halunnut poistua vessasta enään ikinä. Mua hävetti ja nolotti. Lopulta mun oli vain pakko palata muiden joukkoon. Miika istu muiden joukossa sohvalla.
-No johan sulla kesti. Marjaana huomasi mut.
-Joo sori.
Musiikki pauhasi todella lujalla ja mun päätä alkoi jo särkeä.
-Mä luulen et mun pitäis mennä kotiin. Mun päätä särkee. Mä sanoin ja lähdin eteiseen etsimään takkiani.
-Ethän sä vielä voi mennä! Marjaana tarttui mun käteen.
-Anteeks, mun on pakko. Mä sanoin ja astuin uudelleen vesisateeseen.
Mä en ollut päässyt edes pihatien päähän asti kun Miika huusi mun nimeä.
-Minttu! Odota.
-Voi luoja. Mä kirosin ääneen.
-Mennäänkö samaa matkaa?
-Miika, sun ei tarvi seurata mua, sun ei tarvi kiittää mua eikä esittää tykkääväs musta sen takia että mä soitin sen helvetin ambulanssin! Mä tiuskaisin.
Miika tuijotti mua mitään sanomatta.
-No että moikka sitten. Mä sanoin ja lähdin kävelemään kotiin päin.
-Minttu! Miika huusi taas.
-MITÄ?! Mä karjaisin ja katsoin Miikaa murhaavasti.
-Mä en halua että sä meet?
-Mitä sä selität? Ootko sä vetäny jotain? Mä kysyin tympääntyneenä.
-En. Miika sanoi ja tuli lähemmäs mua.
-Mä en nyt ymmärrä yhtään.
Miika ei sanonut mitään vaan asetti kätensä mun poskelle.
-Miika mitä sä..? Mä ehdin kysyä ennen kuin se jo suuteli mua.
Mä olin aivan shokissa. Mitä ihmettä tapahtui.
-Mitä hittoa sä Miika touhuat?! Mä huusin kun sain tönäistyä sen irti musta.
-Löitkö sä pääs noin lujaa? Tajuatko sä että tässä on Minttu!?
-Tottakai mä tajuan!
-No mitä hemmettiä toi oli?
-Mä vaan..
-Noniin Miika, heippa nyt. Sun kannattais mennä lääkärille uudestaan. Mä sanoin järkyttyneenä ja lähdin kävelemään kotiin.

Mä onnistuin vältellä Miikaa melkein viikon mutta törmäsin siihen lopulta rannalla jossa me oltiin tyttöjen kanssa ottamassa aurinkoa. Mä tunsin sen tuijotuksen ihollani mutta katsoin itse päättäväisesti toiseen suuntaan.
-Tuijottaako se mua edelleen? Mä sihahdin Sinnalle.
-Jep. Sinne sanoin huvittuneena.
-Voi luoja. Se löi päänsä tosi lujaa. Mä sanoin.
-Ehkä sun kannattais mennä kysyyn mitä se haluaa. Muuten sä et saa olla koko päivänä rauhassa.
-Sä oot oikeessa. Mä myönsin ja nousin ylös.
Miikakin nousi kun se huomasi mun kävelevän sitä kohden. Mitään sanomatta mä tartuin sen terveeseen käteen ja lähdin vetämään sitä sivummalle.
-Mitä ihmettä sä musta haluat? Mä kysyin kun me oltiin päästy vähän sivummalle muista.
Miika ei sanonut mitään. Se vaan tuijotti mua suoraan silmiin. Sillä oli todella kauniit ruskeat silmät. Sen kasvot oli oikeastaan todella komeat. Suorastaan täydelliset lukuunottamatta pitkää haavaa sen otsassa. Siinä oli monta tikkiä mutta näytti olevan parantumaan päin.
-Sano nyt jotain. Mä henkäisin.
-Mä oon pahoillani kaikesta. Miika sopersi.
-Mistä kaikesta?
-Mä oon kohdellu sua aika huonosti.
-Se oli ala-asteella. Ja vähän kyllä yläasteellakin. Mutta siitä on ikuisuus. Mä tokaisin.
-Silti. Sä olit silti mulle aina niin hyvä. Ystävällinen.
-Mä elin toivossa kato viimeseen asti. Mut se on mennyttä se. Mä sanoin hymyillen ja taputin Miikan käsivartta.
-Au. Se ähkäisi.
Mä olin taputtanut sen kipeää kättä.
-Oi anteeks. Mä sanoin kauhistuneena.
-Ei se mitään. Miika sanoi vähän tuskastuneena.
-Oltaisko me nyt sujut? Mä kysyin vielä.
-Mä vaan haluan että sä ymmärrät kuinka kiitollinen mä olen.
-Joo se on tullut selväks. Sä olisit varmasti saman tehny mulle, tai sitten et. Mä sanoin ja lähdin kävelemään muiden luo.
Loppu päivän mä sain olla rauhassa. Oikeastaan Miika jätti mut rauhaan muutamaksi viikoksi. Seuraavan kerran mä näin sen Marjaanan luona kun sillä oli juhlat. Se oli saanut kipsin pois kädestään. Ihmisiä oli paikalla todella paljon. Mä olin jo vähän humalassa kun mä sitten näin Miikan takapihan terassilla juttelemassa jonkun tytön kanssa. Mä en ollut koskaan nähnyt sitä tyttöä. Jostain syystä mua rupesi ärsyttämään mutta jäin silti tuijottamaan silmä kovana mitä ne teki. Pitkän tovin jälkeen Miika huomasi mut ja jäi tuijottamaan. Outo tyttökin käänsi päänsä ja tuijotti mua inhoten.
-Sori. Miika sanoi sille ja lähti tulemaan mun luo. Mä käännyin lähteäkseni sisälle mutta Miika ehti saada kiinni mun kädestä.
-Mikä nyt? Se kysyi huvittuneena.
-Miten niin? Mä kysyin muka ihmeissäni ja kulautin loput juomat mukistani.
-Ootko sä mustasukkanen?
-No en todellakaan ole.
-Ai et. No miks sit tollanen ilme?
-Mikä ilme?
Miika ei sanonut mitään. Hymyili vain. Hetken mielijohteesta mä hyökkäsin suutelemaan sitä. Miika vastasi siihen intohimoisesti.
-Mennäänkö jonnekkin muualle? Se henkäisi mun korvaan.
Mä nyökkäsin pienesti. Lopulta me löydettiin tyhjä makuuhuone. Miika työnsi mun seinää päin ja suuteli mua uudelleen ja uudelleen. Mä riuhtasin siltä paidan pois. Sen vartalo oli todella kaunis. Miika riisui mun kesämekon hellästi ja nosti mut syliinsä. Me kaaduttiin sängylle kiihkeästi suudellen. Lopulta mä en enään tiennyt mistä meidän raajat alkoi ja mihin ne loppui. Kun Miika lopulta työntyi mun sisään mä luulin räjähtäväni. Se tuntui niin mielettömän hyvältä. Se katsoi mua silmiin katse intohimoa täynnä. Ei kestänyt kuin muutama minuutti kun molemmat tuli rajusti vavahdellen. Me takerruttiin toisiimme aivan kiinni. Molemmat hengitti kuin maratoonin juosseet.
-Wau.. Miika kuiskasi.
Mä en sanonut mitään. Painoin vain kasvoni Miikan kaulakuoppaan. Se rutisti mua vain entistä lujemmin itseään vasten.
Mä nukahdin.
Kun mä heräsin huone oli aivan pimeä. Mä makasin yksin alastomana peiton alla. Mä nousin istumaan ja tutkin huonetta. Kesti hetken ennen kun mä tajusin miksi mä olin siellä. Olohuoneesta kuului edelleen musiikin pauhu. Mä puin vaatteet nopeasti ja harjasin hiukseni yöpöydällä olleella harjalla.
Mä avasin huoneen oven hitaasti ja lähdin olohuoneeseen. Ihmisiä oli kadonnut jo jonkin verran.
-Huomenta. Marjaana sanoi nauraen.
-Huomenta.
-Otit pienet torkut. Nytkö taas jaksaa juhlia?
-Joo tottakai. Mä sanoin ja otin Marjaanan ojentaman siideripullon.
-Missä Miika on?
-En mä tiedä. Ulkona kai. Marjaana sanoi kummissaan.
Mä laitoin kengät jalkaan ja menin terassille. Ulkona oli jo hämärää enkä mä nähnyt Miikaa missään.
-Miika. Mä huusin.
Ei vastausta. Mä lähdin kävelemään pihan perälle missä oli muitakin ihmisiä. Kun mä pääsin lähemmäs mä näin Miikan juttelevan sen tytön kanssa jolle se oli aiemminkin jutellut.
Mä käännyin samantien ympäri lähteäkseni takaisin sisälle mutta muutin sitten mieleni ja käännyin takaisin.
-Miika. Mä kutsuin.
Miika hätkähti ja huomasi mut.
Se hymyili tytölle mutta tuli mun luo sitten.
-Onks kaikki kunnossa? Se kysyi.
Mä kohtautin vain olkiani.
-Et tiedä?
Mä pudistin vain päätäni.
-Mennään jutteleen. Se sanoi.
Me käveltiin terassille ja istuttiin sielä olevalle sohvalle.
-Sä oot viäkin ihan unessa. Se sanoi ja hymyili herttaisesti.
-Kuka toi on? Mä kysyin ja nyökkäsin tyttöön päin.
-Se on Katja.
-Kuka on Katja.
-Vanha tuttu.
-Sellanenko tuttu?
-Mitä sillä on väliä millanen tuttu se on?
-On sillä väliä.
-Tuu tänne. Miika sanoi ja veti mut syliinsä. Mä painoin pääni sen rintaa vasten ja kuuntelin sen sydämen sykettä. Se oli rauhoittavan kuulosta.
-Sä oot niin pieni. Miika kuiskasi.
-Pitääks mun sanoa nyt että sä oot niin iso? Mä kysyin nauraen.
Miika ei sanonut mitään. Se silitti mun hiuksia ja painoi pienen suukon mun otsalle. Mun sydän löi todella kovaa. Miikankin sydän löi ihan yhtä lujaa.
-Sun sydän lyö tosi kovaa. Mä huomautin.
-Tiedätkö miks? Miika kysyi hiljaa.
Mä kohautin olkiani.
-Koska mulla on maailman kaunein nainen sylissäni. Se sanoi hiljaa.
Mä nielaisin kuuluvasti ja katsoi Miikaa silmiin. Sen otsassa oli iso vaalea arpi. Mä kosketin sitä hellästi.
-Mä oon niin onnellinen että sulle ei käynyt mitään. Mä sanoin.
-Niin minäkin.
Mua alkoi nukuttaan ja Miika saattoi mut makuhuoneeseen nukkumaan. Mä nukahdin sekunnissa. Aamulla mä heräsin säpsähtäen. Aurinko paistoi suoraan mun silmään. Mun päätä särki. Varovasti mä nousin istumaan. Mä olin yksin sängyssä. Mä luulin että Miikakin olisi jäänyt yöksi. Mua harmitti. Kello näytti puoltapäivää. Mä hiippailin keittiöön. Marjaana istui siellä Sinnan kanssa päätään pidellen.
-Huomenta. Mä sanoin ja istuin niiden seuraan.
-Huomenta. Sinna kuiskasi.
-Onko krapula? Mä kysyin.
-No arvaa.
-Minne Miika hävis? Mä kysyin.
-Mitä sä siitä koko ajan kyselet? Marjaana kysyi ihmeissään.
-Miten niin?
-Sä kysyit eilenki heti herättyäs että missä se on.
-No mut missä se on?
-Se lähti sen blondin kanssa joskus neljän aikaa. Sinna sanoi ja haukotteli makeasti.
Mun sisuskalut rutistui kasaan.
-Okei. Mä sanoin ja nousin.
-Mä meen kotiin. Mä vielä sanoin ja puin takin ja kengät.
Oli pakko soittaa taksi. Puolentunnin päästä mä makasin omassa sängyssäni. Mä itkin. Oliko se tehnyt mulle taas sen saman mitä yläasteellakin. Oliko se teeskennellyt kaiken että se sai mut sänkyynsä.
Mä säpsähdin puhelimen sointiin. Herätyskello näytti kellon olevan neljä. Mä olin taas nukahtanut. Numero oli outo.
-Minttu.
-Moi Minttu. Miika täällä.
-Moikka. Mä sanoin suoraan ja löin luurin korvaan.
Miika yritti soittaa heti perään uudelleen mutta mä sammutin koko puhelimen. Se oli mun elämäni pisin päivä. Illalla kahdeksan aikaan mun ovisummeri soi. Mä raahauduin väkisin oven luokse. Mä nostin luurin mutta laskin sen samantien alas. Ruutuun ilmesty kuva alaovelta ja Miika heilutteli mulle sieltä. Sammutin ovipuhelimenkin. Pitkin viikkoo Miika yritti soittaa mulle ja lähetteli viestejä mutta mä en vaivautunut edes lukemaan niitä. Perjantaina me lähdettiin Marjaanan ja Sinnan kanssa ajelemaan kaupungille. Tunnin ajelemisen jälkeen mä vilkaisin taustapeliliin ja huomasin Miikan auton seuraavan meitä. Mä päätin karistaa sen kannoiltani ja käännyin moottoritien rampille. Mä lähdin ajamaan moottoritietä niin lujaa kun mun auto kulki ja kun Miika oli jäänyt tarpeeksi taakse mä nousin seuraavalta rampilta ylös ja ajoin pikkuteitä takaisin kaupunkiin.
-Mitä toi nyt oli? Marjaana kysyi.
-Miika seurasi meitä.
-Minkä takia?
-Koska mä en vastaa sen puheluihin enkä viesteihin.
Marjaana tuijotti mua yhtenä kysymysmerkkinä.
-Mä en halua kuulla sen typeriä selityksiä.
-Niinkun mistä?
-Siitä että se lähti sen blondin kanssa.
-Mitä sitten?
Mä katsoin Marjaanaa syvään huokaisten.
-Okei. Teil on ollu jotain eikö niin?
-On.
-Mä arvasin. Mut sehän on voinu saada siltä muijalta vaan kyydin kotiin.
-Miks se halus kyydin kotiin kun se olis voinu tulla nukkumaan mun kanssa?
-No jos sil oli vaikka jotain menoo.
-Jep. Sä et usko tota itekkään.
Kaupungissa me ajettiin isolle sataman parkkipaikalle minne kaikki aina parkkeerasivat ja jäivät juttelemaan kavereidensa kanssa. Me juteltiin Miikasta nokkapelliin nojaten. Pian mä kuulin kuinka auto tuli kovaa vauhtia meitä kohti. Mä tajusin sen olevan Miika. Se pysäytti auton mun auton viereen ja nousi autosta. Se oli todella vihaisen näköinen.
-Mitä hemmettiä sä Minttu touhuat? Se kysyi melkein huutaen.
Mä en vastannut mitään. En edes katsonut siihen päinkään. Marjaana ja Sinna meni mun autoon sisälle istumaan. Mä kirosin ne mielessäni alimpaan helvettiin.
-Kato mua! Miika karjas.
Ihmiset meidän ympärillä tuijotti meitä uteliaana.
Mä vilkaisin Miikan vihaisia kasvoja.
-Miks sä et vastaa mun viesteihin etkä puheluihin. Mitä hemmettiä sä ajat mua täällä karkuun? Miika huusi.
-Älä huuda mulle. Mä sanoin hiljaa.
-Mitä tää on? Miika huusi taas.
-Älä huuda. Mä huusin takaisin ja purskahdin itkuun. Miika pelotti mua.
Miika näytti turhautuneelta mutta kaappasi mut syleilyynsä. Mä tarrauduin siihen lujasti kiinni. Mua alkoi hävettää oma käytökseni. Miika tuoksui ihanalta.
-Anteeks että mä huusin. Älä itke. Miika kuiski mun korvaan ja puristi mua entistä lujemmin itseään vasten.
-Anteeks, anteeks, anteeks. Mä itkin.
-Kulta pieni älä itke. Miika sanoi jo vähän hädissään.
-Älä mee pois. Mä itkin.
-En mee. En mee koskaan. Miika sanoi hiljaa.
Mä sain itkuni loppumaan. Mä yritin pyyhkiä loppuja kyyneliä pois.
Miika otti mua kädestä ja talutti autonsa takapenkille. Se tuli itsekkin istumaan mun viereen ja kiersi toisen kätensä mun vyötärölle.
-Minttu mitä oikeen tapahtu?
-Mä heräsin etkä sä ollut sielä. Marjaana sano et sä lähit Katjan kanssa pois.
-Niin lähdin koska mä sain siltä kyydin kotiin. Mä menin aamulla korjaan äitin auton että se pääsi illaks töihin. Mä yritin soittaa sulle ja kertoo mutta sä löit luurin korvaan. Mä lähetin tuhat viestiäkin.
-Mä en edes lukenut niitä. Mä kuiskasin katuvana.
Miika vain huokaisi syvään.
-Anteeks. Mä oon ihan kamala. Mä parkaisin ja tunsin kyynelien polttavan silmäkulmissani.
-Shhh. Miika hyssytti.
-Sä varmaan vihaat mua.
-Enkä vihaa. Miika sanoi hiljaa. Se tuijotti mua silmiin sielä pimeässä autossa.
Mä painoin huuleni sen huulille. Miika vastas siihen intohimoisesti. Se vetäs mut polvi-istuntaan sen syliin. Mä tunsin sen kovettuvan mun sisäreittäni vasten. Silloin mä vetäsin itseni irti.
-Ei täällä, eikä nyt. Mä sanoin.
Miika hengitti vain raskaasti mutta nyökkäsi kuitenkin.
-Mulla on ollut sua ikävä.
-Mullakin sua. Mä sanoin ja painoin suukon sen otsalle.
-Sä olet mun enkeli. Miika sanoi painoi mut itseään vasten.
-Mun pitäis varmaan mennä tonne. Marjaana ja Sinna tulee muuten kohta noista mun ikkunoista läpi. Mä sanoin ja nyökkäsin autooni päin.
Sinna ja Marjaana tuijotti nenät kiinni ikkunoissa mitä me tehtiin.
Miika nauroi ja avasi oven. Me noustiin autosta pois.
-Saanko mä vaihtaa tänään mun facebook statuksen? Mä kysyin Miikaan takertuneena.
-Mä vaihdoin sen jo viikko sitten, eksä ole käyny koneella?
-Mitä?! Mä henkäisin säikähtäneenä.
-No en kai. Se oli vitsi. Miika sanoi nauraen.
-Senki sika. Mä sanoin ja näykkäsin sitä korvanlehdestä.
-Voisit yrittää päästä eroon noista sun kavereista niin voitais jatkaa siitä mihin tuolla autossa jäätiin. Miika sanoi vihjaillen.
-Mä luulen että se onnistuu aika nopeesti. Jossei muuten niin mä jätän ne mun parkkipaikalle autoon istuun. Mä sanoin ja suutelin Miikaa.
-Hyvä idea. Se sanoi hymyillen.
-Nyt mä meen viemään ne kotiin ja sit mä meen kotiin ja mä oletan että sä odotat mua sielä parkkipaikalla. Mä sanoin.
-En jättäis mistään hinnasta tulematta. Miika vastasi.
-Än yy tee nyt! Mä sanoin ja juoksin autolleni.
-Me nähtiin kaikki. Sinna sanoi heti.
-Mä vien teidät nyt kotiin.
-Niin me vähän epäiltiinki. Sen verran kiihkeetä menoo oli.
-Pää kiinni. Mä sanoi nauraen.
Tytöt jäi pois mun kyydistä ja mä ajoin kotiin. Miika nojasi autoonsa suu virneessä kun mä pääsin autostani ulos.
Se tuli mun luo ja painoi mut autoani vasten. Me suudeltiin kiihkeästi.
-Pitäiskö meidän malttaa siirtyy sisälle? Mä kysyin vähän jo hengästyneenä.
-Mummot soittaa kohta poliisit.
Me päästiin kyllä sisälle mun asuntoon mutta makuhuoneeseen asti ei keretty. Se oli intohimoisinta seksiä mitä mä olin koskaan harrastanut. Lopulta me maattiin siinä keskellä eteisen lattiaa toisiimme kietoutuneina.
Miika nousi ja nosti mut syliinsä. Me käytiin suihkussa jossa me rakasteltiin. Jonka jälkeen me mentiin makkariin jossa me myöskin rakasteltiin. Mä olin ihan poikki.
-Nyt mä en jaksa enään. Mä sanoin viimein.
-Mä rakastan sua Minttu. Mä en oo koskaan tuntenut ketään kohtaan mitään tällästä.
-Miika, mäkin rakastan sua.
-Enkeli.
-Prinssi.
-Mee naimisiin mun kanssa.
-Meenkin. Aikanaan. Mä sanoin hiljaa.