Sinun tuoksusi,
joka näitä huoneita asustaa
saa minut tuntemaan,
kuin yhä olisit täällä
ja kuitenkin,
niinä hetkinä, kun käteni
vain tyhjää tavoittaa viereltäni,
tajuan,
miten yksinäisyys
tekee muistosta
niin satuttavan.
| Runoilija | Runon nimi |
Luontipäivä |
Kommentteja | Kategoria |
|---|---|---|---|---|
| Satunainen | Nimetön | 11.4.2012 | 3 | Runo |
| Satunainen | Menneen jälkeeen | 14.9.2010 | 6 | Runo |
| Satunainen | Ilman sinua en olisi onnellinen | 4.1.2008 | 14 | Runo |
| Satunainen | klo: 03.45 lauantai | 12.10.2007 | 4 | Runo |
| Satunainen | Onnellinen | 5.1.2007 | 9 | Runo |
| Satunainen | Aina jostainpäin puhaltaa kuuma tuuli | 17.8.2006 | 9 | Runo |
| Satunainen | Rakkauden yksinäisyys | 11.8.2006 | 3 | Runo |
| Satunainen | Rakkauden muisto sattuu yksinäisen sydämeen | 24.2.2006 | 10 | Runo |
| Satunainen | Miten rakastinkaan sinua | 24.1.2006 | 6 | Runo |
| Satunainen | Minne ikinä kuljenkin, niin | 27.12.2005 | 6 | Runo |
Kommentit
Totta.. Tuoksu jää muistoihin...
Ihanasti kirjoitat !
Herkän kaunis runo yksinäisyydestä!
Noiden viimeisten rivien sanoman on varmaan moni kokenut, - minäkin. Se suurin rakkaus menetetään tai se jää saamatta.
Ajalla on tapana parantaa... Muistot saavat kultauksen, kunhan aikaa on kulunut :) Hienoa tekstiä kuitenkin!
Juuri näin se menee, kaikessa kipeydessään... Kiitos!
Muistot ovat kauniita, mutta jos on kovin ikävä niin voi olla vaikea tuudittautua uskomaan, että rakkaus on taas lähellä joskus. Kauniisti kirjoitettu Z*
voipa voi, niin tuttuja ovat nuo yksinäisen sydämesi tuskaiset muistot, toivon että pääset niistä, minulla on jo helpottanut, *halaten* voimia sinulle
Koskettava ja kaunista.
Kaipuurunosi kertoo irtipäästämisen vaikeudesta. Todella riipaisevan koskettava runo.
herkkä ja kaunis runo