Yksinäisen päivän iltana
taivaskin näyttää tummemmalta
ja se varmuus
jonka rakkaus niin sädehtivänä tuo mukanaan kaikkoaa
ja tummuudesta tuijottavan silmäparin katse
saa ihon värähtämään
lattialaudat narahtavat pelottavasti
kevyen painoni alla
huoneet kaikuvat tyhjyyttään
kuin niissä ei asuisi kukaan
ja kuitenkin minä asun täällä
sydämeni, rakkauteni, intohimoni,
haluni, kaipuuni kaikki
taloksi asettuneena
pelottomana
Yksinäisen päivän iltana huomaan,
olen onneton onnettomana
yksinäisessä yksinäisyydessä
sidoksissa ei minnekään
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hienosti tiivistetty hetki ikävää. Ajatusta.
Niin hienosti kuvattu hetkeä jolloin yksinäisyys tavoittaa ja vie mukanaan.
Tämä on kaunis ja elämänkokoinen runo. Pidin valtavasti ♥