Miten ihminen
näkee toisen
tai
oikeastaan
paljastaa
näkemänsä
pitäisikö ottaa
kova vai
pehmeä
valo suoraan
edestä
vai takaa
siten kuten
tajunta jättää
jäljen valmiustilaan
ja hyvin voidessaan,
ei kenenkään tarvitse
pelätä
elettyä elämää
ihminenhän kuolee
pala palalta,
hyväksyy olevansa
kiinnostavampi
nuoruudessaan
silloin kun
ihailu otetaan
henkilökohtaisesti
miten naiivia
(sekin elämää)
myöhemmin
joku aina
rikkoo nuo
fantasiat
rikkoo uskon
vapauteen ja
omistusoikeuden
loukattuun ilmentymään
kauneus katoaa,
mutta varmuus
sikiää ajasta
kokemuksista,
joiden summana
ihminen uskaltaa
olla ilman
laskelmointia
viestittää puheellaan,
tavallaan kommunikoida
nyt ei tarvitsisi
olla tarpeettoman
kiintynyt
ihmiseen tai
kotiin
ei tarvitse
huolehtia
oliko ulkonäössä
maailman tyyliä
tai katsooko
joku tai
miten toivoisin
itseäni kosketeltavan
kaikki turha pyöri
ympyrää
kuin valkeat
lakanat pesukoneessa
hajoten mustaan
musteeseen,
selkeään ja
sisällöttömiin
korulauseisiin
kastroivaa pakkoa
sinne ja tänne,
kliinistä hajoamista
jokapäiväisiin
rutiineihin
kiihokkeet olivat
jo kuolleet,
nähneet
nälänhätänsä
missä asuu
naisen aistillisuus
lipas, jota
nuolemalla
miehen kieli
syttyy liekkeihin
tiputtaa
huumorintajun
oljennuorakseen,
seksuaalisuuden
osaksi mielenliikkeitä
aistimaailman
stimulantiksi,
sellainen kirjallinen
ilotalo,
joka tekee
kykenevyydelle
muistomerkin
merkin, joka
antaa pienelle
nautinnolle merkityksiä
sykettä yhdistää
jokainen
impulssi
virtaan
taitojen variaation
rakastaa
viatonta yritystä
ihmisluonnon
temperamenttia,
joka yhdistää
tunteen rakkauteen,
rakkauden osaksi
ihmistä
lentää todellisuudessa
toden molemmin
puolin
sielu pitää
hypyistä,
haluten katsoa
ja pitää silmät
kiinni,
jottei
näkisi mitä
keholle tapahtuu
suuhan tietää,
kun sitä suudellaan,
mutta muuten
ollaan vielä
kovin kaukana
kiihottuminen ja
tyydyttyminen
vasta ottivat askeleitaan
etsivät
sopivaa
huvittelumuotoa
kiehtovuus ja
salaperäisyys
tehdään
runouden jalustoilla
tuntoaisteja herkistävillä
ominaisuuksilla
täytyy odottaa
jotain, niin se
kaipuu nousee
ja kukoistaa
mielensä
ja kertomusten
suojasta
kiinnittää hymyilevä
katse katalysaattoriksi,
juottaa iho
iholle
nauttien painon
suoman magneetin
vetovoimaa
kaikessa on
oltava unenomaista
hitautta,
fantasiaa kuoria
kerroksia
kaikki on saatava
puhuttelemaan
ihmisen sisintä
kaikki kireät solmut
sielussa on
saatava avautuneisiin
kehon taipuisuus
intohimon tulivuoreksi,
hurmio silmiensä
meedioksi
nyt ei tarvita
puhetta,
vain sitä
hypnotisoivaa
hymyä
virtaa, joka
nostaa pyörteisiin,
ihmisen aistillisuuden
avautumaan
niin sitä
siirretään,
tartutetaan
ja katso
värinä nousi
kuin pienen linnun
siivet
ja katso
kuin sokeat
he tunnustelivat
tehden reittiä
hyvänolon kulkea,
sotkeentua
toisiinsa
sitä se
iho kaipaa,
silitystä kaipaavan
kissan
notkistaa selkänsä
niin se himo
tunkeutuu
jokaiseen soluun
tehden pientä
kuolemaa,
jokaisella hermollaan
samoin tuntevaa
olentoa
ihmisen jäykkyyden
muuttua
tajuttomuudeksi,
jolla on
tarkoituksensa
vapauttaa
tyydyttymätön
kahden tahdon
salaista taistelua,
jossa kaikkien
on antauduttava
sukupuolisen kiihkon
luomaan tilaan
huoneisiin,
jossa ne
kahleet katkeavat
aikuisuuden
kerrostumien
vyöryä
ihmisen
kehittyneisiin
rakenteisiin
piilevät
ja näkyvät
ominaisuudet
avoimena
viehätysvoiman
laueta intohimoisen
rakkautena
avoimena elämälle,
sille, joka
oli avannut
hellyydelle oman
tilansa,
loppuun kulutettavaksi
aika aukaista silmät,
tuntea runossa
draamaa ja tunnetta
vierasta ainetta,
selittämätöntä
tunnelmaa
olla jotain
jota ei
aiemmin osannut
tuntea
särkyikö unelma
yhteiseksi omaisuudeksi
oliko kaikki
kesytettynä vai
vain puolet
ikuista unta
oliko rakkaus
muuttunut
tuleksi,
joka
ei polttanut
mittasuhteilla on
aina merkityksensä
tehdä sitä
mitä on
aina halunnut
tehdä
nautinnosta
viimeiseen pisaraan
tehden rakkautta
trapetsilla
sukupuolisten
toimintojen
polttoaineena
alkulähde olla
rakastettu
rakastaja
ja jos aika vain
voisi pysähtyä
anna sen
pysähtyä nyt
kun elämässä
ei ole mitään
pysyvää
mitään miksi
pitäisi tulla
tai mennä
tuoksu on
heikko,
mutta sillä
täyttää yhden maailman
jokaista uhrausta suuremman
ihmisen,
jotta yö kantais
päivää
sonaatteja rakkaalleen
näkee toisen
tai
oikeastaan
paljastaa
näkemänsä
pitäisikö ottaa
kova vai
pehmeä
valo suoraan
edestä
vai takaa
siten kuten
tajunta jättää
jäljen valmiustilaan
ja hyvin voidessaan,
ei kenenkään tarvitse
pelätä
elettyä elämää
ihminenhän kuolee
pala palalta,
hyväksyy olevansa
kiinnostavampi
nuoruudessaan
silloin kun
ihailu otetaan
henkilökohtaisesti
miten naiivia
(sekin elämää)
myöhemmin
joku aina
rikkoo nuo
fantasiat
rikkoo uskon
vapauteen ja
omistusoikeuden
loukattuun ilmentymään
kauneus katoaa,
mutta varmuus
sikiää ajasta
kokemuksista,
joiden summana
ihminen uskaltaa
olla ilman
laskelmointia
viestittää puheellaan,
tavallaan kommunikoida
nyt ei tarvitsisi
olla tarpeettoman
kiintynyt
ihmiseen tai
kotiin
ei tarvitse
huolehtia
oliko ulkonäössä
maailman tyyliä
tai katsooko
joku tai
miten toivoisin
itseäni kosketeltavan
kaikki turha pyöri
ympyrää
kuin valkeat
lakanat pesukoneessa
hajoten mustaan
musteeseen,
selkeään ja
sisällöttömiin
korulauseisiin
kastroivaa pakkoa
sinne ja tänne,
kliinistä hajoamista
jokapäiväisiin
rutiineihin
kiihokkeet olivat
jo kuolleet,
nähneet
nälänhätänsä
missä asuu
naisen aistillisuus
lipas, jota
nuolemalla
miehen kieli
syttyy liekkeihin
tiputtaa
huumorintajun
oljennuorakseen,
seksuaalisuuden
osaksi mielenliikkeitä
aistimaailman
stimulantiksi,
sellainen kirjallinen
ilotalo,
joka tekee
kykenevyydelle
muistomerkin
merkin, joka
antaa pienelle
nautinnolle merkityksiä
sykettä yhdistää
jokainen
impulssi
virtaan
taitojen variaation
rakastaa
viatonta yritystä
ihmisluonnon
temperamenttia,
joka yhdistää
tunteen rakkauteen,
rakkauden osaksi
ihmistä
lentää todellisuudessa
toden molemmin
puolin
sielu pitää
hypyistä,
haluten katsoa
ja pitää silmät
kiinni,
jottei
näkisi mitä
keholle tapahtuu
suuhan tietää,
kun sitä suudellaan,
mutta muuten
ollaan vielä
kovin kaukana
kiihottuminen ja
tyydyttyminen
vasta ottivat askeleitaan
etsivät
sopivaa
huvittelumuotoa
kiehtovuus ja
salaperäisyys
tehdään
runouden jalustoilla
tuntoaisteja herkistävillä
ominaisuuksilla
täytyy odottaa
jotain, niin se
kaipuu nousee
ja kukoistaa
mielensä
ja kertomusten
suojasta
kiinnittää hymyilevä
katse katalysaattoriksi,
juottaa iho
iholle
nauttien painon
suoman magneetin
vetovoimaa
kaikessa on
oltava unenomaista
hitautta,
fantasiaa kuoria
kerroksia
kaikki on saatava
puhuttelemaan
ihmisen sisintä
kaikki kireät solmut
sielussa on
saatava avautuneisiin
kehon taipuisuus
intohimon tulivuoreksi,
hurmio silmiensä
meedioksi
nyt ei tarvita
puhetta,
vain sitä
hypnotisoivaa
hymyä
virtaa, joka
nostaa pyörteisiin,
ihmisen aistillisuuden
avautumaan
niin sitä
siirretään,
tartutetaan
ja katso
värinä nousi
kuin pienen linnun
siivet
ja katso
kuin sokeat
he tunnustelivat
tehden reittiä
hyvänolon kulkea,
sotkeentua
toisiinsa
sitä se
iho kaipaa,
silitystä kaipaavan
kissan
notkistaa selkänsä
niin se himo
tunkeutuu
jokaiseen soluun
tehden pientä
kuolemaa,
jokaisella hermollaan
samoin tuntevaa
olentoa
ihmisen jäykkyyden
muuttua
tajuttomuudeksi,
jolla on
tarkoituksensa
vapauttaa
tyydyttymätön
kahden tahdon
salaista taistelua,
jossa kaikkien
on antauduttava
sukupuolisen kiihkon
luomaan tilaan
huoneisiin,
jossa ne
kahleet katkeavat
aikuisuuden
kerrostumien
vyöryä
ihmisen
kehittyneisiin
rakenteisiin
piilevät
ja näkyvät
ominaisuudet
avoimena
viehätysvoiman
laueta intohimoisen
rakkautena
avoimena elämälle,
sille, joka
oli avannut
hellyydelle oman
tilansa,
loppuun kulutettavaksi
aika aukaista silmät,
tuntea runossa
draamaa ja tunnetta
vierasta ainetta,
selittämätöntä
tunnelmaa
olla jotain
jota ei
aiemmin osannut
tuntea
särkyikö unelma
yhteiseksi omaisuudeksi
oliko kaikki
kesytettynä vai
vain puolet
ikuista unta
oliko rakkaus
muuttunut
tuleksi,
joka
ei polttanut
mittasuhteilla on
aina merkityksensä
tehdä sitä
mitä on
aina halunnut
tehdä
nautinnosta
viimeiseen pisaraan
tehden rakkautta
trapetsilla
sukupuolisten
toimintojen
polttoaineena
alkulähde olla
rakastettu
rakastaja
ja jos aika vain
voisi pysähtyä
anna sen
pysähtyä nyt
kun elämässä
ei ole mitään
pysyvää
mitään miksi
pitäisi tulla
tai mennä
tuoksu on
heikko,
mutta sillä
täyttää yhden maailman
jokaista uhrausta suuremman
ihmisen,
jotta yö kantais
päivää
sonaatteja rakkaalleen
Selite:
Nyt on taas aika hiljentyä kauniiseen suveen-----https://www.youtube.com/watch?v=KrPYqJZITiQ
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Aistillinen, kaunis, hyvä runo.
Ja hyvää kesää, jos tulkitsen oikein toivotuksia ja kepeää kesävideota. Se viime kesänä jakamasi Summer is crazy on muuten tänä päivänä yksi suuria suosikkejani.
Sivut