Ajattelin taas ääneen
pitäisiköhän elämää
joltain kohdiltaan korjata,
miten se onkin
niin rispaantunut
ja nuhjuinen
tai täynnä
pimeän tien
askeleista,
jotka laahustavat
labyrinteissään
en tiedä mikä
ihmistä vetää
maalliseen elinkautiseen
tai pinnalisuuden virtaan
vain hukkuakseen
avuttomien
käsiensä tapaan
nostaa ne kasvojensa
tai ruumiinsa suojiksi
pelätessään
huuhtoutuvan
paratiisinsa sijaan
helvettinsä rannoille
tai
peläten menettävänsä
valheeseensa verhotun
maineensa
-
loihdin jo
jumalallisia
korjaussarjoja
verkkokalvoilleni
säilyttäisin
sinisen taivaan ja
vedet tietty,
mutta
mitä katkeran
tyhjyyden tilalle
mitä katoavaisuuden
viittaan eksynyttä,
sieluun kirjoitettua
veisin framille sydämestäni
ehkä keskipisteen,
ehkä kasvot ja
sille vartalon,
sävyn jolla
suu puhuttelee sisintäni
hyräilevän kyvyn
laulaa siivilöityneen
laulunsa
en niitä, jossa
sanat takertuvat kurkkuun
tai
lauseet,
jotka ovat vain
valmiita nuolemaan
toiselle luodut
odotukset ja toiveet
ja saavat lopulta
ihmettelemään keitä
loppujen lopuksi olemmekaan
ymmärtämättä
sieluaan hiveleviä
olennaisuuksia
ennekuin on jo myöhäistä
-
ihminen toistaa
itseään,
kuunkierrosta
aurinkoon
samat latteudet
samat totuudet ja
viimein halu
vaan miellyttää ympäristöä
taidan keskittyä
näiden henkisten maailmoiden
välimaastoon
samaistua tuulessa
leijuvaan tuoksuun, joka
yhdistää ja
tekee varauksia tavalla
johon on pakko tarttua
sellainen värinsä
pesussa pitävä
pieni tuhmuus,
joka tekee elämästä
moraalittoman
ja
silti sen aidan yli
on hypättävä, jos
haluaa tietää seuraukset
mikä on pyhää ja
minkä voi häväistä
saadakseen edes
pienen ohimenevän
hetken,
tunteen häivähdyksen onnea
-
vetten päällä
voi kävellä, jos alla
sattuu olemaan laituri
tai olisiko
niitä siniseen sävyyn
väritettyjä
taivaita useampia
niitä, jossa välittömyys
ensin pukee ja
avoimuus houkuttaa
esiin avoimuuden
miten karkeasti se osaakin
kirjoittaa asiansa,
jakaa persoonallisuuteni
aivan kuin
pohjaton päivä ja yö sokaisevat
kulkijansa yksipuolisuuteen
jokaiseen naiseen
tutustuminen alkoi
tuntua rakkaudelta,
mutta tuntuiko
tai johtuiko se
ihmisessä elävän
nälkäisen ruumiin tarpeista
koska ensimmäisinä kertoina
kaikki menee päässä sekaisin,
epäitsekkyys johtuu tietämättömyydestä
myöhemmin
kokeneempana
sama asia vain kusettaa
laarilla ja suhteissa
täysin vastakkaisin motiivein
-
meistä
siis suurimmasta osasta
tulee orjia,
latteuksien kuninkaita
tai koristaudumme
magneeteiksi,
suimme ja puunaamme
ollaksemme saavuttamattomia
korokkeellamme
ihminen härnää luontoa,
pyrkii päämäärinsä
tunteista ja houkutuskeinoista
välittämättä
takerrumme asiaan tai ihmiseen
sen kummemmin välittämättä
minkään seurauksista
-
miksi näillä nuoruuden
perimä- ja kasvatusvirheillä
ei enää vanhempana
ole niin suurta merkitystä
miksi se sileä pinta,
koristeellisuus ja
osittainen sisällöttömyys
on pelkkä pyhäinjäännös
vanhemmuuteen
siksi koska me muutamme
muotoamme
kuin koronavirus minkkitarhassa
vanhempina haluamme tunnustusta
teemme kaikkemme
miellyttääksemme osaamisellamme
etikettejä, etikettien
perään vain ollaksemme
tahdikkaita ja hyväkäytöksisiä
vaistot ja halut
valjastetaan moraalin vankkureihin,
joita vahtimaan laitetaan
vanhurskaat,
jotka ovat itse kaiken yläpuolella
ei v*ttu
kuka
on kirjoittanut nämä säännöt
ja mihin niitä tarvitaan
ei maailmaa niin rakenneta
eikä omilla silmillä
kukaan näe varsinkaan omia
eikä
kenenkään muunkaan virheitä
-
ajatukseni astui
alun perin jo harhaan,
ei maailmaa kannata luoda
uudelleen
jokaisella on jo
juuret ja lehdet
aurinkoa,
sadetta ja ravinteita
tarpeikseen
viisi sormea ja
sen tuoma laskutaito
hieman myöhemmin
huulia kuumottaa
viini ja
vielä myöhemmin
totuus ja rakkaus
sitä ennen ja sen jälkeen
selviämistaistelu
-
ei meistä ihmisistä
ole suunnistamaan mihinkään
avaruuden kauneus keskellämme
ja me olemme sokeita
vapaudellemme
olemme piilossa koko
elämämme ja
pelkäämme valoa
kun lopettaa kirjoittamasta
ei saa enää kirjeitä
laulamasta kuolee
äänettömään hiljaisuuteen
ja se koskemattomuus
tekee ihosta tunnottoman
kyllä toivottomuus
on meissä ja
meihin sisäisesti luotuna
-
tässä taisi olla
aika kattavasti lueteltuna
se ihmisen pimeä
ja nurja puoli, joka
on vaan muokattava
täysin käänteiseksi
jäi alkuun sanomatta,
tällaista siis ajattelin kirjoittaa
taivaan isälle
mitä tuli mieleen
katsoessani
valkoisten pilvien
pintaa ja kuvitellessani
puhuvani korkeuksiin
väijyvän avaruuden ja maan väliin
varmaan niitä tulee
vielä uusia planeettoja
ja luotavia asioita tulevaisuuteenkin
mutta jotenkin
tätä rakkauttakin olisi
ruuvimeisselillä rukattava
kun niin kaunis ja luonnollinen asia
ja ihan tahtoo ruostua käyttämättömyyteen
pitäisiköhän elämää
joltain kohdiltaan korjata,
miten se onkin
niin rispaantunut
ja nuhjuinen
tai täynnä
pimeän tien
askeleista,
jotka laahustavat
labyrinteissään
en tiedä mikä
ihmistä vetää
maalliseen elinkautiseen
tai pinnalisuuden virtaan
vain hukkuakseen
avuttomien
käsiensä tapaan
nostaa ne kasvojensa
tai ruumiinsa suojiksi
pelätessään
huuhtoutuvan
paratiisinsa sijaan
helvettinsä rannoille
tai
peläten menettävänsä
valheeseensa verhotun
maineensa
-
loihdin jo
jumalallisia
korjaussarjoja
verkkokalvoilleni
säilyttäisin
sinisen taivaan ja
vedet tietty,
mutta
mitä katkeran
tyhjyyden tilalle
mitä katoavaisuuden
viittaan eksynyttä,
sieluun kirjoitettua
veisin framille sydämestäni
ehkä keskipisteen,
ehkä kasvot ja
sille vartalon,
sävyn jolla
suu puhuttelee sisintäni
hyräilevän kyvyn
laulaa siivilöityneen
laulunsa
en niitä, jossa
sanat takertuvat kurkkuun
tai
lauseet,
jotka ovat vain
valmiita nuolemaan
toiselle luodut
odotukset ja toiveet
ja saavat lopulta
ihmettelemään keitä
loppujen lopuksi olemmekaan
ymmärtämättä
sieluaan hiveleviä
olennaisuuksia
ennekuin on jo myöhäistä
-
ihminen toistaa
itseään,
kuunkierrosta
aurinkoon
samat latteudet
samat totuudet ja
viimein halu
vaan miellyttää ympäristöä
taidan keskittyä
näiden henkisten maailmoiden
välimaastoon
samaistua tuulessa
leijuvaan tuoksuun, joka
yhdistää ja
tekee varauksia tavalla
johon on pakko tarttua
sellainen värinsä
pesussa pitävä
pieni tuhmuus,
joka tekee elämästä
moraalittoman
ja
silti sen aidan yli
on hypättävä, jos
haluaa tietää seuraukset
mikä on pyhää ja
minkä voi häväistä
saadakseen edes
pienen ohimenevän
hetken,
tunteen häivähdyksen onnea
-
vetten päällä
voi kävellä, jos alla
sattuu olemaan laituri
tai olisiko
niitä siniseen sävyyn
väritettyjä
taivaita useampia
niitä, jossa välittömyys
ensin pukee ja
avoimuus houkuttaa
esiin avoimuuden
miten karkeasti se osaakin
kirjoittaa asiansa,
jakaa persoonallisuuteni
aivan kuin
pohjaton päivä ja yö sokaisevat
kulkijansa yksipuolisuuteen
jokaiseen naiseen
tutustuminen alkoi
tuntua rakkaudelta,
mutta tuntuiko
tai johtuiko se
ihmisessä elävän
nälkäisen ruumiin tarpeista
koska ensimmäisinä kertoina
kaikki menee päässä sekaisin,
epäitsekkyys johtuu tietämättömyydestä
myöhemmin
kokeneempana
sama asia vain kusettaa
laarilla ja suhteissa
täysin vastakkaisin motiivein
-
meistä
siis suurimmasta osasta
tulee orjia,
latteuksien kuninkaita
tai koristaudumme
magneeteiksi,
suimme ja puunaamme
ollaksemme saavuttamattomia
korokkeellamme
ihminen härnää luontoa,
pyrkii päämäärinsä
tunteista ja houkutuskeinoista
välittämättä
takerrumme asiaan tai ihmiseen
sen kummemmin välittämättä
minkään seurauksista
-
miksi näillä nuoruuden
perimä- ja kasvatusvirheillä
ei enää vanhempana
ole niin suurta merkitystä
miksi se sileä pinta,
koristeellisuus ja
osittainen sisällöttömyys
on pelkkä pyhäinjäännös
vanhemmuuteen
siksi koska me muutamme
muotoamme
kuin koronavirus minkkitarhassa
vanhempina haluamme tunnustusta
teemme kaikkemme
miellyttääksemme osaamisellamme
etikettejä, etikettien
perään vain ollaksemme
tahdikkaita ja hyväkäytöksisiä
vaistot ja halut
valjastetaan moraalin vankkureihin,
joita vahtimaan laitetaan
vanhurskaat,
jotka ovat itse kaiken yläpuolella
ei v*ttu
kuka
on kirjoittanut nämä säännöt
ja mihin niitä tarvitaan
ei maailmaa niin rakenneta
eikä omilla silmillä
kukaan näe varsinkaan omia
eikä
kenenkään muunkaan virheitä
-
ajatukseni astui
alun perin jo harhaan,
ei maailmaa kannata luoda
uudelleen
jokaisella on jo
juuret ja lehdet
aurinkoa,
sadetta ja ravinteita
tarpeikseen
viisi sormea ja
sen tuoma laskutaito
hieman myöhemmin
huulia kuumottaa
viini ja
vielä myöhemmin
totuus ja rakkaus
sitä ennen ja sen jälkeen
selviämistaistelu
-
ei meistä ihmisistä
ole suunnistamaan mihinkään
avaruuden kauneus keskellämme
ja me olemme sokeita
vapaudellemme
olemme piilossa koko
elämämme ja
pelkäämme valoa
kun lopettaa kirjoittamasta
ei saa enää kirjeitä
laulamasta kuolee
äänettömään hiljaisuuteen
ja se koskemattomuus
tekee ihosta tunnottoman
kyllä toivottomuus
on meissä ja
meihin sisäisesti luotuna
-
tässä taisi olla
aika kattavasti lueteltuna
se ihmisen pimeä
ja nurja puoli, joka
on vaan muokattava
täysin käänteiseksi
jäi alkuun sanomatta,
tällaista siis ajattelin kirjoittaa
taivaan isälle
mitä tuli mieleen
katsoessani
valkoisten pilvien
pintaa ja kuvitellessani
puhuvani korkeuksiin
väijyvän avaruuden ja maan väliin
varmaan niitä tulee
vielä uusia planeettoja
ja luotavia asioita tulevaisuuteenkin
mutta jotenkin
tätä rakkauttakin olisi
ruuvimeisselillä rukattava
kun niin kaunis ja luonnollinen asia
ja ihan tahtoo ruostua käyttämättömyyteen
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=p6t2RKZZVHU
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut