En pitänyt
tunteesta miten
sisuksiani pengotaan
jokainen
pisto käänsi
ajan vääristymiä
hermoni suonia
ja tiesin
hetken olevan valmis
räjähtämään
riisumaan itsensä
illuusioistaan
tai
hokemaan itselleen
nyt on lauantai,
tänään on lauantai,
en silti jaksanut
pyhittää pyhäpäivää
nähnyt yhtään ilmestystä,
jumalaa
tai enkeliä
joten olin vapaa
filosofioistani
olin vapaa
vedettäväksi nenästä
kuten ripaus
intohimoa silmissäni
sytyttää ja sammuttaa
kaiken
tarpeitteni mukaan
jokaista joka
rohkenee penkoa
salaisuuksiani
vereni levottomuutta
-
tänään
sinusta huokui
vihjailevuuden
peittämä salaperäisyys
rintaliivittömyys
tuijotti silmiini,
eikä antanut
pienintäkään mahdollisuutta
katkaista hiljaisuuttani
pieni nuhdeltu
lapsi sielussani
tuijotti
kapeaa lantiota
solaa,
jonka jokainen
tutkimusmatkailija
haluaisi valloittaa
nousta barrikadeille
voittaakseen
pidättyvyytensä,
uittaakseen itsensä
kliimaksissaan
vain leikitelläkseen
itsensä
peittelemättömän
aistillisen ilmauksen
suosioon
-
ne silmät
osaavat aina
riisua
heilauttaa tukkansa
julistaakseen
avoimen seksuaalisen
tyydyttymättömyyden kutsun
viehkeyttä, jonka
kontrastia voi
säätää
ymmärtämällä halun
ytimen liikkeitä
se yllätti minut,
haluten painia
sisässäni asuvan
eläimen kanssa
ajoi ajatukseni
sietämättömyyden nurkkaan,
repien jokaisen
vastarintaisuuteni
liuska kerrallaan
-
ensin lähti
väsymys,
sen jonka
olin piilottanut
silmäluomiini
suru ja tyhjyys
lensivät tuntemattomuuden
siivin
jättäen paljaat
ajatukset armoillesi
jokaisen suudelman
kauneus tai
viilletyn haavan tuoreus
tuoksui edessämme
jokainen sanaton
sopimuksemme,
jonka sanominen
ääneen latistaisi
syntyneen kiihottuneisuuden
vain persoonallinen ruumis
illuusionsa sytykkeenä
ja
tunsin kuinka
painoit kaiken
avattavaan reikään
paikkaan,
jonka tiesit
olevan hengitysreikäni
paikka, joka
vaatii vuorovaikutuksensa
vaistot samaan uskaliaisuuteen
-
intohimo tykyttää ihmisessä
ilmaisee sisässäni
myllertäviä
tunteita
toisen halatessa,
antaessaan puheen
vaeltaa sielunsa syvyyksiin
puhuu ja hyväillessään
asettaa äänettömän
varjonsa palveltavaksi
hyväiltäväksi aivan
kuin ne portaat
veisivät elollisuuden
valoisaan kuiluun
kykyynsä tuntea ihminen
ollakseen onnellinen
mitä hänellä
on juuri nyt
kaukana vielä siitä
pisteestä, jonka
mahdottomuus
tuo loppuun käytetyille
-
mitä sen jälkeen
kun ymmärtää mitä
tarvitsee,
ymmärtääkö jotain rakkaudesta
ruumiiden sekamelska
uskomuksia,
toiveiden aistimuksia
ilman ajatuksia
tuoksuttaen ihon nukkaa,
elämän eritteitä ja
liikkumattoman
olemassaolon tunteita
jokaisen äänen
muistuttavan
huulien liikkeestä,
vartalon tavasta sulautua
aivan kuin ihminen herätettäisiin henkiin
pysähtyessään siihen
aidon mysteerin ymmärtämättömyyteen
ja silti tuntee sen kaiken olemassaolon
-
mikä osa on minua ja
missä alkaa joku toinen
meidän on osattava jakaa itsemme
kuuluessamme eri maailmoihin
se on kuin käsi, joka
koskettaa pimeää,
karkottaessaan pelkomme
ja ajatuksemme
kuolemattomien jumalien
ilojen olla pitomme,
rakkaus päivämme koriste,
joka muuntaa yön
jokaisen uuden aamun
kuolemasta elämäksi
-
ruumiilliset tekojemme arvet
muuttuvat hengelliseksi
kaiken meissä
ymmärtää ulottuvuutemme
jokaisen arkemme rajan
muuntautua
elämänmuodoksemme
jokaisen päivän työ,
aistillisuuden hekuman
tämän riisutun hetken
tuntua tosiasialta,
jolla on merkitystä
tietoisuuteemme uteliaisuus
tekee meistä
uskonnon mukaan
syntisiä
joten
haluankin palata siihen
päivään,
kun
ne kirjaimet hakataan kiveen
kun se elämä luodaan,
kirjoittaen kaunokirjaimin
miltä se rakkaus tuntuu
niin että sen jokainen
voi muuntaa elämäksi
ei niin että voisin
todistaa jotain itselleni
vaan tekisin sen sydämestä
aivan kuin nyt
halatessani ja sanoessani
rakastan
olen antanut
lukea ajatukseni
kosketella ruumistani
aivan kuin tämä
intohimo olisi tuli,
joka polttaa
puhdistaa meidät rakkaudessa
ja tekee meistä omalla tavallaan ikuisia mysteerejä toisillemme
”please,
pure jo mua, se tee
en elä ilman sua
vie jo taivaisiin
oh jeeah”
tunteesta miten
sisuksiani pengotaan
jokainen
pisto käänsi
ajan vääristymiä
hermoni suonia
ja tiesin
hetken olevan valmis
räjähtämään
riisumaan itsensä
illuusioistaan
tai
hokemaan itselleen
nyt on lauantai,
tänään on lauantai,
en silti jaksanut
pyhittää pyhäpäivää
nähnyt yhtään ilmestystä,
jumalaa
tai enkeliä
joten olin vapaa
filosofioistani
olin vapaa
vedettäväksi nenästä
kuten ripaus
intohimoa silmissäni
sytyttää ja sammuttaa
kaiken
tarpeitteni mukaan
jokaista joka
rohkenee penkoa
salaisuuksiani
vereni levottomuutta
-
tänään
sinusta huokui
vihjailevuuden
peittämä salaperäisyys
rintaliivittömyys
tuijotti silmiini,
eikä antanut
pienintäkään mahdollisuutta
katkaista hiljaisuuttani
pieni nuhdeltu
lapsi sielussani
tuijotti
kapeaa lantiota
solaa,
jonka jokainen
tutkimusmatkailija
haluaisi valloittaa
nousta barrikadeille
voittaakseen
pidättyvyytensä,
uittaakseen itsensä
kliimaksissaan
vain leikitelläkseen
itsensä
peittelemättömän
aistillisen ilmauksen
suosioon
-
ne silmät
osaavat aina
riisua
heilauttaa tukkansa
julistaakseen
avoimen seksuaalisen
tyydyttymättömyyden kutsun
viehkeyttä, jonka
kontrastia voi
säätää
ymmärtämällä halun
ytimen liikkeitä
se yllätti minut,
haluten painia
sisässäni asuvan
eläimen kanssa
ajoi ajatukseni
sietämättömyyden nurkkaan,
repien jokaisen
vastarintaisuuteni
liuska kerrallaan
-
ensin lähti
väsymys,
sen jonka
olin piilottanut
silmäluomiini
suru ja tyhjyys
lensivät tuntemattomuuden
siivin
jättäen paljaat
ajatukset armoillesi
jokaisen suudelman
kauneus tai
viilletyn haavan tuoreus
tuoksui edessämme
jokainen sanaton
sopimuksemme,
jonka sanominen
ääneen latistaisi
syntyneen kiihottuneisuuden
vain persoonallinen ruumis
illuusionsa sytykkeenä
ja
tunsin kuinka
painoit kaiken
avattavaan reikään
paikkaan,
jonka tiesit
olevan hengitysreikäni
paikka, joka
vaatii vuorovaikutuksensa
vaistot samaan uskaliaisuuteen
-
intohimo tykyttää ihmisessä
ilmaisee sisässäni
myllertäviä
tunteita
toisen halatessa,
antaessaan puheen
vaeltaa sielunsa syvyyksiin
puhuu ja hyväillessään
asettaa äänettömän
varjonsa palveltavaksi
hyväiltäväksi aivan
kuin ne portaat
veisivät elollisuuden
valoisaan kuiluun
kykyynsä tuntea ihminen
ollakseen onnellinen
mitä hänellä
on juuri nyt
kaukana vielä siitä
pisteestä, jonka
mahdottomuus
tuo loppuun käytetyille
-
mitä sen jälkeen
kun ymmärtää mitä
tarvitsee,
ymmärtääkö jotain rakkaudesta
ruumiiden sekamelska
uskomuksia,
toiveiden aistimuksia
ilman ajatuksia
tuoksuttaen ihon nukkaa,
elämän eritteitä ja
liikkumattoman
olemassaolon tunteita
jokaisen äänen
muistuttavan
huulien liikkeestä,
vartalon tavasta sulautua
aivan kuin ihminen herätettäisiin henkiin
pysähtyessään siihen
aidon mysteerin ymmärtämättömyyteen
ja silti tuntee sen kaiken olemassaolon
-
mikä osa on minua ja
missä alkaa joku toinen
meidän on osattava jakaa itsemme
kuuluessamme eri maailmoihin
se on kuin käsi, joka
koskettaa pimeää,
karkottaessaan pelkomme
ja ajatuksemme
kuolemattomien jumalien
ilojen olla pitomme,
rakkaus päivämme koriste,
joka muuntaa yön
jokaisen uuden aamun
kuolemasta elämäksi
-
ruumiilliset tekojemme arvet
muuttuvat hengelliseksi
kaiken meissä
ymmärtää ulottuvuutemme
jokaisen arkemme rajan
muuntautua
elämänmuodoksemme
jokaisen päivän työ,
aistillisuuden hekuman
tämän riisutun hetken
tuntua tosiasialta,
jolla on merkitystä
tietoisuuteemme uteliaisuus
tekee meistä
uskonnon mukaan
syntisiä
joten
haluankin palata siihen
päivään,
kun
ne kirjaimet hakataan kiveen
kun se elämä luodaan,
kirjoittaen kaunokirjaimin
miltä se rakkaus tuntuu
niin että sen jokainen
voi muuntaa elämäksi
ei niin että voisin
todistaa jotain itselleni
vaan tekisin sen sydämestä
aivan kuin nyt
halatessani ja sanoessani
rakastan
olen antanut
lukea ajatukseni
kosketella ruumistani
aivan kuin tämä
intohimo olisi tuli,
joka polttaa
puhdistaa meidät rakkaudessa
ja tekee meistä omalla tavallaan ikuisia mysteerejä toisillemme
”please,
pure jo mua, se tee
en elä ilman sua
vie jo taivaisiin
oh jeeah”
Selite:
https://www.youtube.com/watch?v=Emn0K-Cuq0Q
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut