Ajaton viisaus
uskonnollisten ja mystisten
traditioiden taustalla
sanoo alkuyön
unien puhdistavan
ihmisen mielen
edellisen päivän
tunnejäännöksistä
puhdistumisen jälkeen
tulevat tosiunet,
jotka muistuttavat
profeettaa;
kaunis lapsuus
kauniit tuulet,
kyynelten silta
kanavissa synnytetty vesi
loppuyöstä arkinen
osuus viihtyy laineissa,
jossa sielu pesee
veden pinnalla
ajelehtivaa roskaa ja
tyynyn kuola tuo
unen hetkeksi
lähemmäs päivätajuntaa
vilun väristys
ruumiin läpi
päättää aina jonkun elämän,
paholaisen yrittäessä
käännyttää viimeisellä voitelullaan
toinen vaihtoehto
voisi olla vedestä nousun
jälkeen iskevä ainainen vilu,
kovat vaaleanpunaiset nännit,
jotka eivät lakanneet koskaan seisomasta
ihmisestä tulee
helposti häijy
huomatessaan
menettävänsä valtansa
puolison tai lastensa yli
samalla lailla yksikin
epärehellinen sana
katkaisee yhteyden
toiseen ihmiseen
yhtään helpompaa
ei ole seisoa
päällään,
sillä lailla upside down
yrittäessään
henkistää itseään tai
parantaessaan kadotettuja halujaan
muista avuista
puhuttaessa soittaminen
oli taitavaa, mutta innotonta ja
kaukana täydellisestä
pelkkää mekaniikkaa,
jossa oikea rytmi
ei soittanut itse itseään
tapahtuiko tässä
vaiheessa putoaminen,
sellainen henkinen syntiinlankeemus,
koska me kaikki olemme
langenneet hengen maailmasta
aineen maailmaan,
syntymällä ruumiiseemme
ihminen syntyy
maan päälle yhä
uudelleen ja uudelleen
selvitelläkseen
menneiden elämiensä erehdyksiä
taakkaa raahataan
unesta toiseen
eikä se vähene yhtään,
päinvastoin siinä selvittelyn
rinnalla tulee
tehdyksi uusia erehdyksiä
aivan toinen ääni soi
kellossa, jos
lakka kiintymästä,
sillä mihin sydän kiintyy
siitä tulee jumala,
rakas vaikka rakastaja
kiintymyksestä aiheutuu
aina halu ja
halua seuraa viha,
sellaista ei
luojanluoma kauaa
kestä hajoamatta,
räjähtämättä rumille säröille
kun rakkaus väistyy,
viat paljastuvat,
näkemisen sokeus
hellittää ja tuntiessaan itsensä
olisi kuin
tuntisi jumalan,
sellaisen mannaan
leivotun ihmeen
välillä tuntuu
kuin eläisin
hautakammiossa,
pitsillä verhoiltu arkku
tuijottaa minua
tyhjin silmäaukoin
se katsoo minua
syytävästi,
minä elän ja
se on kuollut
olisiko se joku
entinen rakastaja,
sellainen sielun sykkyrä,
jonka päästä putosi peruukki ja
se teki hänestä vanhan
surullisen linnun
olisinko minä menneisyydessä
maannut ja laskenut
siemenen hänen tyhjyyteensä
sytyttämättä roviota,
joka olisi pelastanut
arkun avaimenreiästä katsoin,
kun hän riisutui
katsellen itseään,
vetäen kankaan eteen ja
sammuttamalla valot
varjoteatterin
riisuutuva nainen,
vain minä yksin
näen hänen
varjonsa piirtyvä terävänä ja
yritän epätoivoisena
tavoitella sen huippuja,
asettumalla asumaan
Jumalan siunaamaan
ja Neitsyt Marian
suojelemaan aviolliseen
toimeliaisuuteen
rakkani on kuin oksaisella laudalla istuva siipirikkoinen korppi
ei sitä syliinsä saa,
kaiken aikaa se muuttaa muotoaan,
pakenee pois
lähestyy taas ja
lipuu ohitse
ollen heikko ja
halveksittu kuin nainen,
joka tyhmyyttään menee ja
antaa miehelle
yön heikon hetken painajainen saa huipennuksensa, olen väsynyt mutta onnellinen väisteltyäni unihiekkaa ja antamatta sieluani vajota korppikotkaan.
taas levolle lasken luojani ja armias ole ensiyönäkin suojani...
uskonnollisten ja mystisten
traditioiden taustalla
sanoo alkuyön
unien puhdistavan
ihmisen mielen
edellisen päivän
tunnejäännöksistä
puhdistumisen jälkeen
tulevat tosiunet,
jotka muistuttavat
profeettaa;
kaunis lapsuus
kauniit tuulet,
kyynelten silta
kanavissa synnytetty vesi
loppuyöstä arkinen
osuus viihtyy laineissa,
jossa sielu pesee
veden pinnalla
ajelehtivaa roskaa ja
tyynyn kuola tuo
unen hetkeksi
lähemmäs päivätajuntaa
vilun väristys
ruumiin läpi
päättää aina jonkun elämän,
paholaisen yrittäessä
käännyttää viimeisellä voitelullaan
toinen vaihtoehto
voisi olla vedestä nousun
jälkeen iskevä ainainen vilu,
kovat vaaleanpunaiset nännit,
jotka eivät lakanneet koskaan seisomasta
ihmisestä tulee
helposti häijy
huomatessaan
menettävänsä valtansa
puolison tai lastensa yli
samalla lailla yksikin
epärehellinen sana
katkaisee yhteyden
toiseen ihmiseen
yhtään helpompaa
ei ole seisoa
päällään,
sillä lailla upside down
yrittäessään
henkistää itseään tai
parantaessaan kadotettuja halujaan
muista avuista
puhuttaessa soittaminen
oli taitavaa, mutta innotonta ja
kaukana täydellisestä
pelkkää mekaniikkaa,
jossa oikea rytmi
ei soittanut itse itseään
tapahtuiko tässä
vaiheessa putoaminen,
sellainen henkinen syntiinlankeemus,
koska me kaikki olemme
langenneet hengen maailmasta
aineen maailmaan,
syntymällä ruumiiseemme
ihminen syntyy
maan päälle yhä
uudelleen ja uudelleen
selvitelläkseen
menneiden elämiensä erehdyksiä
taakkaa raahataan
unesta toiseen
eikä se vähene yhtään,
päinvastoin siinä selvittelyn
rinnalla tulee
tehdyksi uusia erehdyksiä
aivan toinen ääni soi
kellossa, jos
lakka kiintymästä,
sillä mihin sydän kiintyy
siitä tulee jumala,
rakas vaikka rakastaja
kiintymyksestä aiheutuu
aina halu ja
halua seuraa viha,
sellaista ei
luojanluoma kauaa
kestä hajoamatta,
räjähtämättä rumille säröille
kun rakkaus väistyy,
viat paljastuvat,
näkemisen sokeus
hellittää ja tuntiessaan itsensä
olisi kuin
tuntisi jumalan,
sellaisen mannaan
leivotun ihmeen
välillä tuntuu
kuin eläisin
hautakammiossa,
pitsillä verhoiltu arkku
tuijottaa minua
tyhjin silmäaukoin
se katsoo minua
syytävästi,
minä elän ja
se on kuollut
olisiko se joku
entinen rakastaja,
sellainen sielun sykkyrä,
jonka päästä putosi peruukki ja
se teki hänestä vanhan
surullisen linnun
olisinko minä menneisyydessä
maannut ja laskenut
siemenen hänen tyhjyyteensä
sytyttämättä roviota,
joka olisi pelastanut
arkun avaimenreiästä katsoin,
kun hän riisutui
katsellen itseään,
vetäen kankaan eteen ja
sammuttamalla valot
varjoteatterin
riisuutuva nainen,
vain minä yksin
näen hänen
varjonsa piirtyvä terävänä ja
yritän epätoivoisena
tavoitella sen huippuja,
asettumalla asumaan
Jumalan siunaamaan
ja Neitsyt Marian
suojelemaan aviolliseen
toimeliaisuuteen
rakkani on kuin oksaisella laudalla istuva siipirikkoinen korppi
ei sitä syliinsä saa,
kaiken aikaa se muuttaa muotoaan,
pakenee pois
lähestyy taas ja
lipuu ohitse
ollen heikko ja
halveksittu kuin nainen,
joka tyhmyyttään menee ja
antaa miehelle
yön heikon hetken painajainen saa huipennuksensa, olen väsynyt mutta onnellinen väisteltyäni unihiekkaa ja antamatta sieluani vajota korppikotkaan.
taas levolle lasken luojani ja armias ole ensiyönäkin suojani...
Selite:
Nyt tuli Poelta ja Freudilta vaikutteita seuraavaan https://www.youtube.com/watch?v=LtKyBgt8MTE.
"Oudoltahan lintu näytti, joka noin vaan kieltään käytti,joskin lie sen puheess' ollut sisällystä vähän vaan;sillä siit' ei pääse arvoin, jotta kuolevaisen karvoinvastaanotat linnun harvoin oves päälle istumaan,Pallaan kypärälle linnun, joka väittää tolkussaan nimekseen: »Ei milloinkaan.»Korppi istui arvokkaasti, patsaaltaan se tuon vain haasti,vain tuon lauseen, kuin ois siihen tyhjentänyt sieluaan.Hiljaisuus tuo painostusta, – liikukaan ei lintu musta, –en voi estää huokausta: »Veikot meni menojaan;pian tuokin lähtee, niinkuin toivo meni menojaan! – Lintu huus: »Ei milloinkaan.»"
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Syvällisen viisaita osioita, erehdylsistä oppii. Viisaampi seuraavalla kerralla, jos tarvii vielä tulla kertaamaan. Saas nähä :)
Iltayöstä ei mitään väkivalta elokuvia, unet rauhallisia ja ei painajaisia. MUt huomasin, et ulkomailla reissussa tapahtumia niin paljon, esim. rotkovaellus, ajettin autolla 1500 korkeuteen ja sieltä alas rotkooon käveltiin jossa vaativia osuuksia, nin alitajuntaan jäi pelkoo ja jämnnityksiä, unia näin silloin tosi paljon...
Sivut