Jumalat uhmaavat
kansoja,
kävelevät kaiken
yli
mutta niiden suru
tai
kuolema ei
kosketa
korkki aalloilla,
joka
ei uppoa, mutta
ei ota myöskään
vastaan sisältöä
ja sitten
joku löytää sen
luullen viestiksi,
joka olisi
elämä tai
kyky matkia
kevyttä perhosen
liitoa
luulee suun
olevan mahdollisuus
tarttua siihen
mihin
ei sielu pystynyt
antamalla jokaiseen
soluun onnen,
auringon, joka
levottomuudellaan
väristää kauneimmat
kyyneleensä
pieni askel
halulle,
mutta mitä elämä
mahtaa saada
myrskyn ja
suuria
aaltoja, jotka
olisi taltutettava
ja näin
mielensä
pelastettua
silloin kun
taivaalle on
vihdoin nousut
myös sisarensa
kuu
~~~~~~~~~~
Jumala, joka
rakastaa jokaista
surua,
ihmistä, joka
ryömii murheineen
ja houkutuksineen
valmiina
pettämään yhdestä
vaivaisesta uhrauksesta
maallinen murhe
kiukuttelee kohtaloaan
maallista ihanuutta,
kiihottavaa tunnetta
kokea oikeudenmukaisuus
oliko nyt aika
murtaa kaikki
hämärään teljetyt
ja suudeltava
tie ilolle
kuinka rakkaus
vie sielut
kaivon juurelle
siellä se järki
paistattelee päivää
ja säteilee
nyt pitäisi
valita mistä
nostaa
rakkautensa,
elämänsä veden
sanoa väkevästi
rakastavansa
tai
hukkua yksinäisyyteen
onneen, jonka
elementit asuvat
jokaisen
ihmisen aavistuksissa
kyvyssä ymmärtää
milloin hetki
on koittanut
nähdä ne
kasvot,
saada ymmärrys
milloin kosketus onkin
elämää isompi
~~~~~~~~~~~~
Kosketuksen
runsaus
sata kertaista
onnea suurempi
suloisia tunteja
syy olla
yhdessä yksin
kuin ruusun piikit,
jotka haluavat,
mutta eivät anna
vuorenhuippujen
pistää
taivaallisiin kasvoihin
sinun kykyysi
tuoda täyttymys
rakkaus ja kaikki
sen kiihkeät
ja kauniit
muodot
elämän kantaja,
muuttaen elottoman
elolliseksi ja
antaen sielunsa ravinnon
maailman kaikkeudelle
hiljaisuuteen,
jossa taivaallinen
kauneus asuu
lähentäen
värähdyskeskukset
lähemmäs toisiaan
kaunisti soivaksi
instrumentiksi
hedelmäpuuksi, joka
pölytettyään saa
juuret, sielun
kyvyn yhdistää
taivaan ja
maan lahjat
kyvyn loistaa
kuin seitsemän aurinkoa
valoa
silmiemme nähdä
vallitsevat
rakkauden ja
myötätunnon väreet
~~~~~~~~~~~~
Valkoista ja
sen tummia
varjoja
niin kuin
kuiskauksia
salamoi
houkutellen
minua sisääsi
lempeisiin ajatuksiin
rauenneeseen tuskaan
ja
minä otan
tarjouksesi vastaan
taivaiden porttien
ruhtinatar ja
mielistelen
aurinkoa
imartelen kukkulasi
sulon perspektiiviä
ne ovat mitä
ovat
silmieni piirtämät,
mutta
en tunne sydäntäsi
voidakseni sanoa
niitä vielä aidoksi
vastakaiuksi, jota
tuuli ei voisi
tyynnyttää
tai näyttelijäksi,
jonka
vuorosanat ovat
unohtaneet
taivaan koristeeksi,
sieluni sekoittajaksi
hylätyssä puutarhassa,
jossa vain
unohdus on
omatunto
kaunis tähdenlento
kaukaa katsella
herkän tunnetilan
rikkomaton hiljaisuus
ja
intohimon kyky
nähdä mitä
siihen
sirpaleita tehtyyn
on istutettu
kansoja,
kävelevät kaiken
yli
mutta niiden suru
tai
kuolema ei
kosketa
korkki aalloilla,
joka
ei uppoa, mutta
ei ota myöskään
vastaan sisältöä
ja sitten
joku löytää sen
luullen viestiksi,
joka olisi
elämä tai
kyky matkia
kevyttä perhosen
liitoa
luulee suun
olevan mahdollisuus
tarttua siihen
mihin
ei sielu pystynyt
antamalla jokaiseen
soluun onnen,
auringon, joka
levottomuudellaan
väristää kauneimmat
kyyneleensä
pieni askel
halulle,
mutta mitä elämä
mahtaa saada
myrskyn ja
suuria
aaltoja, jotka
olisi taltutettava
ja näin
mielensä
pelastettua
silloin kun
taivaalle on
vihdoin nousut
myös sisarensa
kuu
~~~~~~~~~~
Jumala, joka
rakastaa jokaista
surua,
ihmistä, joka
ryömii murheineen
ja houkutuksineen
valmiina
pettämään yhdestä
vaivaisesta uhrauksesta
maallinen murhe
kiukuttelee kohtaloaan
maallista ihanuutta,
kiihottavaa tunnetta
kokea oikeudenmukaisuus
oliko nyt aika
murtaa kaikki
hämärään teljetyt
ja suudeltava
tie ilolle
kuinka rakkaus
vie sielut
kaivon juurelle
siellä se järki
paistattelee päivää
ja säteilee
nyt pitäisi
valita mistä
nostaa
rakkautensa,
elämänsä veden
sanoa väkevästi
rakastavansa
tai
hukkua yksinäisyyteen
onneen, jonka
elementit asuvat
jokaisen
ihmisen aavistuksissa
kyvyssä ymmärtää
milloin hetki
on koittanut
nähdä ne
kasvot,
saada ymmärrys
milloin kosketus onkin
elämää isompi
~~~~~~~~~~~~
Kosketuksen
runsaus
sata kertaista
onnea suurempi
suloisia tunteja
syy olla
yhdessä yksin
kuin ruusun piikit,
jotka haluavat,
mutta eivät anna
vuorenhuippujen
pistää
taivaallisiin kasvoihin
sinun kykyysi
tuoda täyttymys
rakkaus ja kaikki
sen kiihkeät
ja kauniit
muodot
elämän kantaja,
muuttaen elottoman
elolliseksi ja
antaen sielunsa ravinnon
maailman kaikkeudelle
hiljaisuuteen,
jossa taivaallinen
kauneus asuu
lähentäen
värähdyskeskukset
lähemmäs toisiaan
kaunisti soivaksi
instrumentiksi
hedelmäpuuksi, joka
pölytettyään saa
juuret, sielun
kyvyn yhdistää
taivaan ja
maan lahjat
kyvyn loistaa
kuin seitsemän aurinkoa
valoa
silmiemme nähdä
vallitsevat
rakkauden ja
myötätunnon väreet
~~~~~~~~~~~~
Valkoista ja
sen tummia
varjoja
niin kuin
kuiskauksia
salamoi
houkutellen
minua sisääsi
lempeisiin ajatuksiin
rauenneeseen tuskaan
ja
minä otan
tarjouksesi vastaan
taivaiden porttien
ruhtinatar ja
mielistelen
aurinkoa
imartelen kukkulasi
sulon perspektiiviä
ne ovat mitä
ovat
silmieni piirtämät,
mutta
en tunne sydäntäsi
voidakseni sanoa
niitä vielä aidoksi
vastakaiuksi, jota
tuuli ei voisi
tyynnyttää
tai näyttelijäksi,
jonka
vuorosanat ovat
unohtaneet
taivaan koristeeksi,
sieluni sekoittajaksi
hylätyssä puutarhassa,
jossa vain
unohdus on
omatunto
kaunis tähdenlento
kaukaa katsella
herkän tunnetilan
rikkomaton hiljaisuus
ja
intohimon kyky
nähdä mitä
siihen
sirpaleita tehtyyn
on istutettu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut