SE VIIMEINEN KESÄ

Runoilija wenska

nainen
Julkaistu:
10
Liittynyt: 4.11.2004

Asuinpaikka: -
Sähköposti:
-
Syntymäpäivä:
-

Unohtaisin, jotta löytäisin sinut uudestaan. Lähtisin, jotta voisin palata takaisin.
 

Näen pimeyden laskeutuvan,
kuulen hiljaisuuden saapuvan.
Muistojeni kanssa istuudun laiturille.
Auringonlämpö imeytynyt veteen,
kosketan aaltoa ja sekoitan sen
päämäärän.
Kaukana kukkuu käki.
Joutsenpari kauneudellaan järveä pitää
hallussaan.
Rannan puut illan tuulessa toistavat
kaipaustaan.
Annan muistojeni saapua
hymyn ja kyyneleiden kanssa.

Tämä ilta on varattu sinulle rakkaani.

Sammakkokuoro hajoittaa hiljaisuuden.
Nostan jalkani vedestä,
värisen,
tunnen läsnäolosi.
Huudan rakkauteni ja kaipuuni ilmaan.

Käännyn

Usvan mukana nousit aalloista,
laiturilla märät jalanjäljet,
kävit luonani.
Miksi et ottanut minua mukaan.

Selite: 
Kategoria: 
 

Kommentit

hieno.. sniif sniif..

pian, wenska, pian..

Haikea runo..Silti,tässä on sitä jotain..Kaunista..

 

Käyttäjän kaikki runot