Kuljet valoa vastaan katsomatta
kuinka pitkä lienee matkasi
Et vain jaksanut maata paikallasi,
kuunnellen hiljaisuuden sykettä
Taaksejääneet askeleesi
painavat yhä ranteissasi
Aiemmin et vain voinut nähdä
miten ne häviävät naurettuasi
Kutsu lähellesi Hämärän Henget
poismenneet Lämpösi
Ojenna kätesi Valonkantajalle,
huomaatko sen kuvajaisesta?
Se olet sinä,vaikka kuva on sumea
Se olet sinä vaikka olet vielä kaukana
Hämärässä kaikuvat askeleet
tottelevat tahtoasi
Juokse,pieni,huutojen ohi
Käännä selkäsi polttomerkityille
Hymyile vaikka huomaat
Kuinka ne runtelevat kyyneleesi
Selite:
Joskus alkutalven kalpeudessa rustattua
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
