Pukeutuen narsismin kaapuun
Sinä juovuttaen hymilet punehtuen
Viillään ääneeni syvän jään,
ruoskin itseni lämmöstä.
Kuuro kauniille sanoillesi,
mutta sydämeni muistaa
Kiinni kosteissa lakanoissa,
silmät suljettuina.
Olen narri jonka synnytin,
lasimalja jonka pudotit.
Olen aamun ensimmäinen kyynel,
verenpisara rystysissäsi.
Älä suutele minua enää,
sain vasta suljettua itseni
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Vaikuttava ja Puhutteleva runo.
Hieno.
vau. tähän ei oikeen muuta voi sanoa, hieno runo. leikittelet upeasti sanoilla. ehdottomasti tykkään!
Vau.. Mahtavaa tekstiä!
Hauskaa synttäriä!!
Tarttuvasti kulkee runopolku...onnea kisaan :c)