Sinä lähdit taas sanomatta mitään
Odotan sinua yksin kotiin
Katson kelloon minuutin välein
Kohta alan huolestua
Kun vihdoin tulet takaisin
Et minuun katsokaan
Kävelet suoraan keittiöön
Et sano sanaakaan
Seisot selkä minuun päin
Pidät veistä kädessä
Kyyneleet valuvat poskillesi
Kysyn mikä on hätänä
Turhaan leikit urheaa
Selvästi näen että sinua sattuu
Otan veitsen sinulta kädestä
En halua sinun itkevän
"Kulta anna mä leikkaan tän sipulin loppuun
Käy laittaa siihen haavaan laastari."
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ihana tunnelma tässä.Jotenkin lohduttava
Hämmentävä runo,jonka ristiriitaisesta sisällöstä ei aivan saa selvää mikä on runon lopullinen sanoma. Mutta hienosti kirjoitettu, pidin.^^
Hyvää syntymäpäivää.
Suloinen, lohduttava runo. :)