2004

I

Säännölliset tarkastukset, 
toivottoman tietämättömät lääkärit,
typerät hoitajat.
Kuka minua näin syvästi vihasi?
En tämä ole minä.
Ei tämä ole minun elämäni.

II

Keitä te olette tuomitsemaan,
määräämään kykenemiseni?
Elämäni on minun,
teen mitä tahdon vajeistani huolimatta.
Ottakaa rangaistuksenne,
minua se ei enää estä elämästä.

II

Puhut vähän,
puhut lisää
puhut alati vain
emmän.
Tulet ulos
vessasta,
​enkä saa
sinua
enää
vaikenemaan.

III

Ilottomat päivät,
levottomat yöt.
Illat yhtä
piinaa.
Kunpa en 
heräisi 
aamuisin
kohtaamaan 
itseäni.

IV

Kylmä todellisuus
painaa päähäni
seppeleen,
estäen näkemästä
unelmani.
Asettaa raskaan
taakan
harteilleni,
jotta en
leijuisi onnesta.
Synkkä maailma
tekee
todellisuudesta
sietämättömän.

V

Kirjoitan,
aina vain
kirjoitan
tyhjälle paperille
mustia sanoja.
Rumia sanoja,
kauniita sanoja,
sanoja
sanojen perään.
Sanoja jotka
toistavat
itseään,
jotka toistavat
toisiaan.

VI

Ajatukseni ei 
juokse enää.
Suuni ei
avaudu puhumaan.
Silmäni eivät
avaudu näkemään.
Käteni ei 
nouse tervehtimään.
Jalkani eivät
kestä kantaa,
kuinka väsynyt
onkaan
ruumiini
jaksamaan.

VII

Ei ole enää sinua,
ei minua,
ei ketään meistä.
Sinä pidit 
meidät yhdessä
ja sinä
meidät erotit.
Sinä olit
suurin osa
minun elämääni
ja sinä
olit se
joka katosi.
(r.i.p.)

VIII (aka "loppukevennys")

Kahdeksanjalkaisia
kummajaisia,
karvaisia
kommareita.
Suunnattoman 
vastenmielisiä,
iljettäviä
ötököitä.
Tappakaa ne
sukupuuttoon
ennen kuin
ne tekevät
minusta 
hermoraunion.