Syksy

Syksyn raiskaamat puut näyttivät lohduttomilta.
Ja minä puolituinen
Niihin oksiin, joihin jaksoin vielä kurottua
revin ne maahan.
Katsoin, kun ne tekivät hidasta kuolemaa.

Lakastuneiden oksien keskellä
Kuolleena minäkin
katselin paljaita puita.
Ne olivat menettäneet kaiken kauneuden.
Niin kuin minäkin

Ihminen, jonka täyttää tyhjyys.
En ollut kenenkään, en koskaan.
Sieluni poltettiin kauan sitten.
Maljani jäi tyhjäksi.
Kuten elämäni

Syntymätön lapsi:
Sen olisi kuulunut olla minä.
En kuulunut tähän maailmaan.
Kuljin aina vieraalla maalla.