Muistatko sen aamun, kun horisin puoliunessa
ja kysyin mun potilaspapereita?
Kun kiukkusin aamukahvia,
kävelin pitkin seiniä.
Laitoin kaksi piilaria päällekkäin,
ja sä nauroit mahas kipeeks.
Muistatko niitä hetkiä,
jolloin kuulin laulun sanat väärin,
kun olin niin väsynyt,
että jaksoin vain kikattaa.
Puhuin pienistä poneista
ja vaaleanpunaisista hattaroista.
Ja koira teki tarpeensa kukkaistutuksiin.
Ota minut syliin, pyöritä, hyöritä.
Kutita niin, että tukehdun.
Nauretaan yhdessä kaikelle tälle,
sekopäiselle elämälle.
Tässä maailmassa tarvii olla sopivasti hullu itsekin.
Selite:
rakkaalleni <3
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Söpötys.
Vaikuttavaa! Eihän se ole vakavaa... ;)
hauskaa synttäriä!!
Juu, niin tarvii olla, silleen sopivasti! Mukavan tunnepakkauksen runoksi teit!
Kaunis runo,
elämä on ihanaa,
jos siitä osaa ottaa ilon irti.