Ei tuskaa tuntemattomampaa
ei iloa, ei valkeutta
ohuen taivaan alla
Pieni sydän lepää
kaamoksen sulaessa
pieniksi jääpuikoiksi
kirkkaiksi katoaviksi muistoiksi
silkkisiksi ohjenuoriksi
tummien kosketusten
hajaannuttamalle sisarelle
nuori kevät peitettynä.
Ken ties?
suru vai morsiushuntuun
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mahtavaa tekstiä.
Sisältö upeaa. Wow.
Monenlaista tunnevirtaa, ajatuksissa surffailua.. Kiehtova ja hieno runo! :)