Kesken matkan tipuin kyydistäs,
taakses et katsonut kun läksit pois.
Vaik' parempi sun sylissäs mun olla vois.
Jos vain saisin sen, sun suuren sydämen..
Sille oman haudan rakentaisin ja murskaisin sirpaleiksi.
Niinkuin teit minulle, maatessasi naisesi raskaiksi!
Itkeä voisin tirauttaa, mutten silloin, kun anoppini mulle pirauttaa ja huokaa
"Nyt juhlitaan! Ja muista Aino, tuothan shampanjaa."
Selite:
Runo muuttuu kesken matkan, eikö olekkin aika metkaa? <:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ekassa säkeessä näin sut jossain kottikärryssä roikkumassa ja sit tippumassa niistä, tokassa näin sut puremassa jotain jättipehmosydäntä ja sitte vikassa näin sut pillittämässä sen tyynyn riekaleet suussa ja jonku vanhan mummelin sinne taustalle.
REPESIN. xD
mutta nyt asiaan. tää ei välttämättä auennu mulle heti ainakaan. vaikka särkynyt sydänhän tässä on käsittelyssä tosi kauniilla tavalla. ^^ tykkään sun tyylistäs kertoo. kiitos.