Katselen ulos, on pimeää, synkkää ja sataa vettä, mutta se on samalla hirveän tuttua.
Katselen ja mietin mitä tuossa pimeydessä, synkkyydessä ja sateisuudessa niin tuttua olla voi.
Mietin ja mietin kunnes vihdoin sen hoksaan.
Tuo kaikki tuolla ulkona kuvaa mun elämääni.
Pimeetä ja synkkää, niin sellaista elämäni on ja vesi sade tuolla ulkona on kyyneleeni.
Selite:
No, jooo...Tuollainen tuli...Aika huono....
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
tämä pysähdytti itseni mitettimään omaa elämäni, ja tällainen se on.
Mietin ja mietin kunnes vihdoin sen hoksaan.
Tuo kaikki tuolla ulkona kuvaa mun elämääni.
sitä se on
Hieno vertauskuva... Varsinkin tuo kyynel-juttu :)
Surullinen runo, kuvaa myös joskus miun elämää...
ei oo huono! jännästi sitä joskus huomaa, mietin ihmismieli on yhtä luonnon kanssa, samoja asioita tapahtuu kummassakin. synkkää, mutta aurinko paistaa taas joskus, eikö?