Pakenimme sanojen ja tekojen pyörteistä
Katsoaksemme sitä valheellisen virran määrää
Nyt on takana kaikki.
Ei lohduta.
Vesi on raskasta
Nämä kyyneleet eivät tule ilosta
Vesi on raskasta
Minä en pysy enään
Minä en enään ole
... Mitään?
Sinulleko luulit eläväni
Raskaasti kaduin niitä
Hetkiä joiden kuvailemiseen
Tarvittaisiin kokonainen kirja
"Miksi?"
Ei sairas mieli
Halua kuulla vastausta
Sairastui omaan
Sisäiseen ristiriitaan
Välittämättömään välittämiseen
Mitä tästä voikaan sanoa
Kun sanat eivät lopu
Mutta toivon mukaan edes hetken
Saisin olla tuntematta.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä koskettaa tällä hetkellä, melkein itku pääsi..
Upea omassa tuskaisuudessaan!!!
Ihana runo minusta. suosikkeihin ->
Ja se on varsin koruton ja kaunis...
"Hetkiä joiden kuvailemiseen
Tarvittaisiin kokonainen kirja"
ihanuutta. Fiilikset oikein pursuaa runosta ulos, tulee itsellekin vähän surku olo.
ps. Poistaisitko kursiivin runon loppupuolella, häiritsevää kun koko loppusivu on kursiivilla? :)
Jo tämä muotoilu luo tietynlaista tunnelmaa, iskevämpää?Lujempaa? Jotakin :>
Pidän tästä haikeudesta, ehkä menettämistä, ja samalla kuitenkin löytämistä. Juuri sellainen, että jättää kysymyksiä ilmaan.
Kaunista, herkkää, anteekstipyytelevää, uskaliasta. Kaikenlaista. Loistava teksti, todella vahva kirjoittelija olet, pidän paljon. Hyvä!
Pidän :)
Kolisi jotenkin todella kovasti, pakotti lukemaan itsensä uudelleen ja uudelleen... ja varmasti tulee vieläkin luettua tämä uudelleen... koukuttava.
Tykkäsin! --> suosikkieni joukkoon, ehdottomasti
"Vesi on raskasta, nämä kyyneleet eivät tule ilosta"....hrrr...kylmät väreet..upea..!
Rankkoja tunteita.
Helpottaa usein lopulta
kun kaikki oh ohi.
Silti.
kaunis runo :o
'Ei sairas mieli
Halua kuulla vastausta
Sairastui omaan
Sisäiseen ristiriitaan'
> paras kohta, kiitos <3