Ei tämä maa ole minua varten
Päivä sarastaa tyhjää vasten
Yön piirit ovat kaukana taas
Valo minut tähän paikkaan
Sorrollaan lunastaa
Rakkaus vapauttaa, sanotaan
Hänelle jäi kuitenkin vain suru
Ja hopeiset kuun särmät
Jotka löivät sydäntäni vastaan
En koskaan
Koskaan enää
"Kierrä vääräpuuta
katveeseen kasvanutta
Varjoon viertänyttä
Kun kuu korkealla ulvoo
Ja sineen peittyy maa
Matkaa maat ja manalat
Veljiesi maat
Mutta älä koskaan
Koske elävään lihaan"
Selite:
Ei sitä aina, ihmisen mailla aka lykantroopin uni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaikki niskavillat pystyssä.. Huh. Upeaa, vahvaa ja samanaikaisesti kaunista, maskuliinista runoutta jossa aivan huikeita kielikuvia.. Wau.
Kaikki niskavillat pystyssä.. Huh. Upeaa, vahvaa ja samanaikaisesti kaunista, maskuliinista runoutta jossa aivan huikeita kielikuvia.. Wau.