We take comfort
In familiar things
World gains shape
From old memories
Warm touch, passing smile
Those moments
That passes you by
Rains and it is all gone
I walk again
At outer shore
The evening grows
Longer still
There's no one left
No more will
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Oikein kaunis, tämä oikein hohkaa sitä ohikiitävyyttä ja hetkeä itseään. Tuo mieleen toukokuisen, puoliviileän illan metsäisessä rannassa, yksin. Ihanaa, myös tuo melankolisempi loppuosa.
Oikein kaunis, tämä oikein hohkaa sitä ohikiitävyyttä ja hetkeä itseään. Tuo mieleen toukokuisen, puoliviileän illan metsäisessä rannassa, yksin. Ihanaa, myös tuo melankolisempi loppuosa.