Oksa enkeleiden, katveessa pienen mäen
Kuki ei koskaan, vaikka hengittää aina elon jälkeen
Kasvattaa yhteen toisensa
Jotka tahtovat toisiinsa kietoutua
Riippuen alla elämän merkkien
Ei kukaan voi sitä enää estää
On jo myöhä kun ikuisuus laskeutuu
Minä odotan josko puu vielä kuihtuu
Sade ei yllä niin syvälle maahan
Jonka alle minä jään
Omistan tämän hetken itselleni
Vaikka sinä et siihen yltäkään
Tiedän olevani aina väärässä
Kun en tunne kylmää yhtään mistään
Sade kaataa taukoomatta
Tuli sammu ei kuitenkaan millään
Sinun rakkautesi on jäätynyt
Myös minun helvettini
Kerro terveiset rakkaalle
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tulee tunne, kuin makaisin lumivallin alla ja kurkistelisin maailmaa sieltä käsin. Jännä ja erikoinen runo, oikein hieno kumminkin jiiänee :) Kiitos kovasti arvostelusta!